Wappua

Kauppamatkalla tummanpunaiseen haalariin sonnustautunut teekkari myy minulle Äpyn. Otan sen tottumuksen voimasta. Iloinen tupsulakkijoukkio muistuttaa minua nuoruudestani; siitä, jonka osaisin nyt elää niin paljon paremmin.

Kotona ladon mitättömät ostokseni kaappiin ja lysähdän voipuneena sohvalle. Pitäisi mennä lenkille, mutta en ole jaksanut sitäkään tehdä kuukausiin. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Työ ennen huvia, saarnaa pieni sisälläni asuva luterilainen.

Elämä kulkee deadlinesta deadlineen, kaikki itse valittuja. Halu saada aikaiseksi, luoda, tehdä jotain merkittävää pakottaa rakentamaan kalterit häkkiin. Vain vangitsemalla itsensä laatikkoon voi vapauttaa mielensä laatikon ulkopuolelle.

Paradoksi. Se minä olen. Ja samalla niin samanlainen kuin kaikki muut. Viimeistään siinä viimeisessä virstanpylväässä.

Lapsen kuiskaus:
  "minusta tulee jotain!"
    Kyynel silmässä.

Päästäkää minut edes vessaan

Vihaan, vihaan, vihaan kokousten puheenjohtajia, joilla on viiden litran rakko.

Miten on mahdollista, että nelikymppisiä ihmisiä pitää opastaa kädestä pitäen ihmisten perusruumiintoimintoihin? Perkele, jos lounaalla syödään ja juodaan, niin viimeistään kahden tunnin päästä kaikkia kusettaa. Mutta ei, "jatketaan vielä tunti", he jatkavat.

Ja kukaan ei kehtaa sanoa mitään, joskin se voi johtua siitä, että huone on pieni, ilmastointi ei toimi, kaikilla on vatsat täynnä, ketään ei asia kiinnosta, huone on sopivasti himmennetty ja ainoana valopilkkuna on Microsoft Powerpoint.

Tämä on juuri sitä, että käydään läpi asiaa siksi, että sitä pitää käydä; ei siksi, että siitä olisi jotain hyötyä.

Jos en pelkäisi
  rakkoni ratkeavan
    nauraisin ääneen.

Laari laa

Keittiössäni on laatikko, josta kuuluu ääniä, kun kokkaan. Sitä kutsutaan liesituulettimeksi.

Työnnän usein pääni tuulettimen sisään ja laulan. En kovin hyvin, mutta laulan kuitenkin.

Ainoa kontakti naapureihini on ruumiiton hoilotus. Porraskäytävässä emme edes tervehdi, eikä minua kiinnosta salakuunnella heitä. Pidänpähän vain köyhän miehen radiota aina iltaisin.

Sanot hymyillen:
  "Mennään joskus lounaalle."
    Valehtelija.

Sivustan Feng Shui -koulu, osa 1

Sukkien ja alushousujen taittelussa oikeanlainen Feng Shui on äärimmäisen tärkeää. Virheellinen taittelu voi korostua seuraavana päivänä kassien kiristyksenä, yllättävinä reikinä tai jopa selittämättöminä onnettomuuksina.

Oikeaoppinen taittelu tapahtuu aina kasvot länteen päin. Olisi hyvä, jos alustan väri toimisi vastavärinä itse taiteltavalle vaatekappaleelle - reippaasti siis vain Askoon matkatessa kassillinen alushousuja mukaan ja uutta sohvaa ostamaan!

Alushousujen taittelussa on muistettava kaksi perussääntöä: "vasen-oikea" ja "resori päälle". Laita alushousut eteesi oikeinpäin, etupuoli ylös. Koska sydän on vasemmalla puolella, käännä vasen puoli oikean päälle. Silitä, sillä muutoin saatat saada ryppyjä rakkauteen. Sydämen puolen on oltava sileä ja viaton kuten vauvan peppu - heitä nypyttyneet alushousut heti pois!

Tämän jälkeen taita alushousut toisen kerran niin, että resori jää päällimmäiseksi. Tämän vaiheen suoritus on hyvin kriittinen. Monen hyvän bokseriparin dynaamiset ominaisuudet on tuhottu jättämällä resori hetkeksi piiloon suorituksen ajan, ja kantaja on joutunut kärsimään monenlaisista pikkuvaivoista, aina punaisista aalloista geneeriseen flaksittomuuteen, syyhyyn ja meksikolaiseen hyppykuppaan asti.

Kun taitos on täydellinen, aseta syntynyt mytty alushousuille pyhitettyyn laatikkoon, ja lausu kiitossanat. Sitten voitkin siirtyä seuraavaan pariin!

Huom: Nämä ohjeet koskevat vain miesten alushousuja. Naisten alushousujen värähtelytaajuus on toisenlainen, ja erilailla virittyneet energiatasot vaativat kokonaan muunlaista Feng Shuita. Yleisesti ottaen on paras, jos naisten alushousuihin ei koske, ettei satu ns. spontaani virittyminen. Vaikka joskus tuloksena onkin onnistunut tunnelointi tai edes satunnainen ejektio, yleensä kuitenkin tapahtuu - joskus hieman kivuliaskin - kvanttifunktion romahdus ja väkivaltainen emissio.