Runotorstain aiheena on "ponnistus". En siis voi muuta kuin lainata itseäni liki kolmen vuoden takaa:
Raaka ponnistus
kasvot vääntyvät tuskaan
veden loiskahdus.
Suolen vapautuminen
on kuin pieni orgasmi
(Hassua sinällään: tämä on oikeastaan ensimmäinen tietyssä mielessä vakavasti kirjoittamani runo. Paskaahan se on - if you pardon the pun - mutta silti tämä jotenkin käänsi ns. vuoroveden yhtä ns. vuokseksi, jos näin voidaan sanoa.)
lauantaina, tammikuuta 27, 2007
sunnuntai, tammikuuta 21, 2007
Vapaa-aikaa
Hinkkaan hellaa vimmalla mutta ryönätahrat eivät vain irtoa. Lehtipino kaatuu nurkassa itsekseen, ja kiroan. Mietin sukulaisteni tahrattomia koteja ja tunnen itseni huonoksi ihmiseksi. Parturissakin pitäisi käydä.
Istun tietokoneen ääreen ja huokaan.
Miksi me vielä
mittaamme itseämme
muiden aatteilla?
(Les Runotorstai.)
Istun tietokoneen ääreen ja huokaan.
Miksi me vielä
mittaamme itseämme
muiden aatteilla?
(Les Runotorstai.)
tiistaina, tammikuuta 16, 2007
Mennyt maailma
Voi tsiisös, niinkuin edesmennyt enoni Latva-Kalle sanoisi. Tiramisu on kadonnut kuin tuhka tuuleen; ihan kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Surua tässä pitää liputtaa, valitettavasti. Sillä kukaan muu ei Sivustaa ole palkinnut koskaan - tokko kukaan edes tämän blogin olemassaoloakaan enää tunnustaa, saati sitten muistaa.
Mutta Sivusta ei unohda.
Alakuloisna
lataan sivun uudelleen -
lisää autiutta.
Hyvästi, oi toverit
muistonne elää täällä.
Mutta Sivusta ei unohda.
Alakuloisna
lataan sivun uudelleen -
lisää autiutta.
Hyvästi, oi toverit
muistonne elää täällä.
sunnuntai, tammikuuta 14, 2007
sunnuntai, tammikuuta 07, 2007
Jippii!
Oravat osaavat ennustaa tulevaisuutta, kertoo uusi tutkimus.
Sivusta perustaakin täten Pörssi- ja Sääennustejaoston tutkailemaan huomista. Bahamalla nähdään!
Sivusta perustaakin täten Pörssi- ja Sääennustejaoston tutkailemaan huomista. Bahamalla nähdään!
perjantaina, tammikuuta 05, 2007
Setä on ihan täpinöissään
Voiko näin hienoa paikkaa ollakaan? Projekti Lönnrot tarjoilee vanhoja suomalaisia klassikkokirjailijoita ja -runoilijoita - ihan ilmaiseksi!
Upeaa, että jotkut viitsivät!
Hetki rajaton
kuin meren sydän salainen ja syvä.
Sen pohjall' onni on
kuin mullan alla paisuvainen jyvä.
Sun katson silmihis
mä, havahtuviin salaisuuksiin noihin,
kuin portit aukenis
niiss' ensi taivaan esikartanoihin.
Näin, silmin nääntyvin,
kuin juonut oisin auringon ja sinen,
näin, täysin sydämin
en ennen nähnyt, ollut onnellinen.
Unto Kailas: Adagio
Upeaa, että jotkut viitsivät!
Hetki rajaton
kuin meren sydän salainen ja syvä.
Sen pohjall' onni on
kuin mullan alla paisuvainen jyvä.
Sun katson silmihis
mä, havahtuviin salaisuuksiin noihin,
kuin portit aukenis
niiss' ensi taivaan esikartanoihin.
Näin, silmin nääntyvin,
kuin juonut oisin auringon ja sinen,
näin, täysin sydämin
en ennen nähnyt, ollut onnellinen.
Unto Kailas: Adagio
keskiviikkona, tammikuuta 03, 2007
Sivustan blogikatsaus
Tänään, blogoslaviassa naidaan lapsia ja uhkaillaan perheitä.
Onpas kivaa ja kansalaisjournalistista.
Internetissä
suoltavat kesät talvet
samaa paskaa
Pubissa voisin edes
hukuttautua viinaan.
Onpas kivaa ja kansalaisjournalistista.
Internetissä
suoltavat kesät talvet
samaa paskaa
Pubissa voisin edes
hukuttautua viinaan.
maanantaina, tammikuuta 01, 2007
Hyvää uutta vuotta 2007!
Kuka tietävi, mistä me tulemme
ja missä on matkamme määrä?
Hyvä että me sitäkin tutkimme.
Ei tutkimus ole väärä.
Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:
Me olemme kerran nyt päällä maan
ja täällä meidän on eläminen,
miten taidamme parhaiten.
Me olemme kaikki nyt laivalla
ja kynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.
Lainaus Eino Leinon runosta Hymyilevä Apollo.
ja missä on matkamme määrä?
Hyvä että me sitäkin tutkimme.
Ei tutkimus ole väärä.
Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:
Me olemme kerran nyt päällä maan
ja täällä meidän on eläminen,
miten taidamme parhaiten.
Me olemme kaikki nyt laivalla
ja kynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.
Lainaus Eino Leinon runosta Hymyilevä Apollo.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)