Pahoitteluni...

...siitä, että olen ollut melko hiljaa viime aikoina. Olen nimittäin sodassa, jossa vastapuolella on IKEAn kaappiyhdistelmä ja minulla vain ainoana aseenani jokamiehen peniksenjatke: akkukäyttöinen ruuviväännin.

Toistaiseksi kaappi on voitolla: se istuu nurkassa ja hohottelee mahtavuuksissaan, onttona ja tyhjänä; minä polvillani edessään ja mumisen taikaloitsuja valkoisesta vihkosta, jossa kaavakuvapiirrokset leijailevat valkoisessa tyhjyydessä.

On niin paljon helpompi
rikkoa kuin ehjätä
maailma mataa eteenpäin
kohti varmaa tuhoa

Pysäytä kellosi

Olenkin pitkään ihmetellyt, olenko ainoa ihminen, josta aina välillä näyttää, että kello pysähtyy jos katson sitä juuri sopivasti - niin, että se ei huomaa, että sitä vahditaan. Kiitos ystäväni lähettämäni linkin, tiedän nyt, etten ole ainoa. Käy kokeilemassa.

Maailma on vain
  todellisuuspakoisten
    rikkaitten miesten
  itsekästä, haisevaa
    manipulaatiota.

Se sopii minulle.

Puro

Riiviöjoulutontut Repa ja Tane lienevät vieneet aivoni vuosihuoltoon. Pahoittelen.

Jos olisin puro
juoksisin alas kallioista rinnettä
kylmänä ja kirkkaana
mukanani risuja
kaikenlaista roskaa
solisisin lasten iloksi
kastelisin nauravat rakastavaiset
ennenkuin syöksyisin mereen
katoaisin
syntyäkseni syksyllä sateena
kauas vuorille