Koska useammassakin paikassa on heiluteltu virtuaalista alahuulta siitä, onko meillä verkkopäiväkirjoittajilla nyt jokin yhteinen superyhteisö, johon kuuluu automaattisesti halusi tai ei, Sivustan tutkivat journalistioravat ovat päättäneet paljastaa suuren totuuden.
Kyllä, me kaikki kuulumme yhteen isoon blogoslavia-kekoon, jota johtaa Suuri Kuningasbloggaaja. Kaikki ajatuksemme ja tekomme tulevat yhdestä lähteestä, sillä olemmehan kaikki lähtöisin samasta siemenestä. Suuri Kuningasbloggaaja on vain jakanut itsensä useammaksi pienemmäksi palaksi, joiden väliset riippuvuussuhteet, vihat ja rakkaudet ovat vain pieniä Suuren Kuningasbloggaajan neuronien sykäyksiä.
Blogosfäärin läpi virtaavat meemit ovat Hänen ajatuksiaan, ja blogoslavian asukkaiden tavatessa tapahtuu Maaginen Yhtyminen, jossa Suuren Kuningasbloggaajan henki laskeutuu väliimme ja hitsaa meidät yhdeksi yliälykkääksi yksiköksi.
Veljet ja siskot! Viettäkäämme huomenna keskiviikkona Suuren Kuningasbloggaajan päivää! Kunnioittakaamme Häntä riisuutumalla alasti ja halaamalla toista bloggaajaa - ehkä niin pääsemme lähemmäksi alkulähdettämme. Kylpekäämme Hänen valossaan linkittämällä Suureen Kuningasbloggaajaan, jotta Hän pääsisi Ylipappien listalla ylöspäin ja saisi jo perintönsä unhoittaneet bloggaajat kuulemaan oman verensä kutsun.
Huomenna, 1.12.2004, on Blogistanian suurin päivä - päivä, jolloin me bloggaajat kohotamme oman häntämme ja palvomme Sitä, joka on antanut meille niin paljon.
tiistaina, marraskuuta 30, 2004
maanantaina, marraskuuta 29, 2004
Päivän matemaattinen mietelause
"Ainoat asiat, joita jaetaan kertomalla, ovat tarinat."
Kertominen ja jakaminen rikastuttavat tarinoita. Kuulemme jutun, muutamme sitä hieman tahallisesti tai tahattomasti, ja kerromme tarinan toisille. He tekevät saman, ja maailma on hieman rikkaampi kuin ennen, koska jokainen kertoja lisää tarinaan hieman itsestään.
Ja jos nuotio on tarinoiden kukkapenkki, niin internet on niiden petrimalja.
(Öinen meemini ei oikein tainnut itää. Sääli.)
Kertominen ja jakaminen rikastuttavat tarinoita. Kuulemme jutun, muutamme sitä hieman tahallisesti tai tahattomasti, ja kerromme tarinan toisille. He tekevät saman, ja maailma on hieman rikkaampi kuin ennen, koska jokainen kertoja lisää tarinaan hieman itsestään.
Ja jos nuotio on tarinoiden kukkapenkki, niin internet on niiden petrimalja.
(Öinen meemini ei oikein tainnut itää. Sääli.)
keskiviikkona, marraskuuta 24, 2004
Surua blogistaniassa
Pahuus tihkuu kuin
vesi kiven sisältä.
Ilkeät sanat
suunnattu satuttamaan,
purkamaan katkeruutta.
vesi kiven sisältä.
Ilkeät sanat
suunnattu satuttamaan,
purkamaan katkeruutta.
tiistaina, marraskuuta 23, 2004
Elämää lopun jälkeen
Seison käsi taikinakulhossa ja vaivaan. Talo on hiljainen; televisiossa Carrie pesee kenkiään Pariisissa, kauniin musiikin soidessa.
Mietin, jos yhteiskunta romahtaisi huomenna. Kaikki, mihin olemme luottaneet, katoaisi. Lentokoneet eivät lentäisi, pyörät eivät pyörisi, sähkö ei virtaisi töpselistä.
Mitä silloin ryöstäisin lähikaupasta? Mikä olisi se tärkein asia, jota hamstraisin itselleni? Vesi? Patterit? Säilyketölkit?
Ei. Minä hamstraisin mausteita. Pippuria, suolaa, meiramia, kardemummaa, muskottia, oreganoa, timjamia, rosmariinia, paprikaa, kanelia, rakuunaa, chiliä, basilikaa... Kaikkea mahdollista.
Koska vaikeimman ajan yli meidät auttavat muistot. Pullan ja piparkakun tuoksu, ne ihanat maut, jotka liittyvät siihen aikaan, kun maailmassa oli vielä kaikki hyvin.
Kaoottisessa, tuhotussa maailmassa joku voisi pärjätä hyvin myymällä muistoja.
Hiljaisen talven
illan täyttää muistojen
hempeä tuoksu.
Riisun esiliinani,
istun teemukin ääreen.
Mietin, jos yhteiskunta romahtaisi huomenna. Kaikki, mihin olemme luottaneet, katoaisi. Lentokoneet eivät lentäisi, pyörät eivät pyörisi, sähkö ei virtaisi töpselistä.
Mitä silloin ryöstäisin lähikaupasta? Mikä olisi se tärkein asia, jota hamstraisin itselleni? Vesi? Patterit? Säilyketölkit?
Ei. Minä hamstraisin mausteita. Pippuria, suolaa, meiramia, kardemummaa, muskottia, oreganoa, timjamia, rosmariinia, paprikaa, kanelia, rakuunaa, chiliä, basilikaa... Kaikkea mahdollista.
Koska vaikeimman ajan yli meidät auttavat muistot. Pullan ja piparkakun tuoksu, ne ihanat maut, jotka liittyvät siihen aikaan, kun maailmassa oli vielä kaikki hyvin.
Kaoottisessa, tuhotussa maailmassa joku voisi pärjätä hyvin myymällä muistoja.
Hiljaisen talven
illan täyttää muistojen
hempeä tuoksu.
Riisun esiliinani,
istun teemukin ääreen.
torstaina, marraskuuta 18, 2004
Terveisiä
Sain yllätyksekseni sähköpostin Marko Määtältä, joka pyysi kopioimaan sen Sivustan lukijoille. Tässä se siis on: Markon viimeinen viesti...
Lykkyä, Marko. En minä sinulle kaunaa kanna, vain hieman tälle siipimutteri- ja riisivanukaskonglomeraatille, joka tunnetaan nimellä "Sivusta". Kehtasivatkin pysäyttää hyvin alkaneen ryyppyputken...
From: "Marko Määttä" <markomaatta31@hotmail.com>
To: sivusta@yahoo.com
Subject: Terve
Date: Thu, 18 Nov 2004 12:27:32 +0100
Hei.
Halusin vain kertoa kaikille, että olen terve ja hyvässä kunnossa.
Olen Etelä-Italiassa Eevan ja käytetyn Kawasakini kanssa. Löysimme
pienen talon mäen etelärinteeltä, ja asumme nyt siellä. Elämä
on ihan kivaa. Olen ostanut öljyvärit ja päivisin kiertelen ympäri
maaseutua ja maalaan. Iltaisin harrastamme paljon seksiä. Se on kivaa.
Voitko, hyvä Z, laittaa tämän viestin nähtäville Sivustaan? Vaikka
se tuhosi entisen elämäni, jotkut olivat silti minulle ystävällisiä.
Haluaisin, että he tietäisivät minun olevan onnellinen nyt.
T: Marko Määttä (nyk. vapaa taiteilija)
P.S. Vaimo laittoi avioeropaperit. Se on ihan hyvä. En minä siitä
lihamurekkeesta oikeastaan pitänytkään.
_________________________________________________________________
Nopea ja hauska tapa lähettää viestejä reaaliaikaisesti - MSN
Messenger.
http://messenger.msn.fi Lataa nyt käyttöösi ilmaiseksi.
Lykkyä, Marko. En minä sinulle kaunaa kanna, vain hieman tälle siipimutteri- ja riisivanukaskonglomeraatille, joka tunnetaan nimellä "Sivusta". Kehtasivatkin pysäyttää hyvin alkaneen ryyppyputken...
keskiviikkona, marraskuuta 17, 2004
Mystiikkaa
Täytyy myöntää, että joskus tämä kirjoittaminen tuntuu aivan tervanjuonnilta. Tekstiä ei synny, ei sitten millään. On vain tunne, että pitäisi kirjoittaa, mutta mitään järkevää tekstiä ei tule. Se on vähän sama kuin olisi ummetus.
Ummetukseen voisi syödä luumuja, mutta mitä pitäisi vatsaan laittaa, jos teksti ei kulje? Viinaa kai jotkut käyttävät, mutta eipä sekään tunnu auttavan.
Sanoi hän yhden oluen jälkeen.
Tyhjä paperi:
toivottomuuden tunne
valtaa mielen.
Ummetukseen voisi syödä luumuja, mutta mitä pitäisi vatsaan laittaa, jos teksti ei kulje? Viinaa kai jotkut käyttävät, mutta eipä sekään tunnu auttavan.
Sanoi hän yhden oluen jälkeen.
Tyhjä paperi:
toivottomuuden tunne
valtaa mielen.
maanantaina, marraskuuta 15, 2004
Oletko vainoharhainen, jos sinua tosiaan seurataan?
Lasken aina portaat, kun kuljen niitä. Muistan, paljonko portaita on eri kerrostaloissa. Vanhassa kotitalossani oli ensin kolme, sitten yhdeksän ja sitten joka kerroksen välissä 11 porrasta.
Ai miksikö?
Uskon vakaasti siihen, että jos joku saa päähänsä laittaa minut virtuaalitodellisuuteen, jossa ei tiedä, mikä on totta tai ei, hän ei varmasti viitsi laskea taloni portaita - sillä eihän kukaan kiinnitä niihin ikinä huomiota. Kaikkiin tuollaisiin jää aina huolimattomuusvirheitä.
Jokin päivä portaita on eri määrä kuin ennen. Olen varma siitä.
(Marko Määttää kaipailleille tiedoksi: Marko on ilmeisesti ihan ok - hän on ostanut tuhatkuutioisen matkamoottoripyörän ja on viimeksi nähty suunnistamassa Saksan Autobahneille jonkun 19-vuotiaan vaaleaverikön kanssa. Vaikutti kuulemma kovasti onnelliselta.)
Moottoripyörä
nielee tietä ja sade
piiskaa visiiriin -
insinöörin viimeinen
vapauden, onnen hetki.
Ai miksikö?
Uskon vakaasti siihen, että jos joku saa päähänsä laittaa minut virtuaalitodellisuuteen, jossa ei tiedä, mikä on totta tai ei, hän ei varmasti viitsi laskea taloni portaita - sillä eihän kukaan kiinnitä niihin ikinä huomiota. Kaikkiin tuollaisiin jää aina huolimattomuusvirheitä.
Jokin päivä portaita on eri määrä kuin ennen. Olen varma siitä.
(Marko Määttää kaipailleille tiedoksi: Marko on ilmeisesti ihan ok - hän on ostanut tuhatkuutioisen matkamoottoripyörän ja on viimeksi nähty suunnistamassa Saksan Autobahneille jonkun 19-vuotiaan vaaleaverikön kanssa. Vaikutti kuulemma kovasti onnelliselta.)
Moottoripyörä
nielee tietä ja sade
piiskaa visiiriin -
insinöörin viimeinen
vapauden, onnen hetki.
lauantaina, marraskuuta 13, 2004
Ehkäpä
Pimeä velloo;
mutta tänään en pelkää
syksyn kylmyyttä.
Painaudun vasten häntä
ja juon lämpöä pitkään.
mutta tänään en pelkää
syksyn kylmyyttä.
Painaudun vasten häntä
ja juon lämpöä pitkään.
perjantaina, marraskuuta 12, 2004
...ja mitä sitten tapahtui?
Sivustan ilta:
Nosto, pisto, ravistus;
kierähdys, pieru.
Sitten lukemaan blogit -
kaikki tarpeet täytetty.
(Itsekritiikki on vieläkin hukassa. Apua!)
((Toveri puhuu muuten järkeä. Miksi tosiaan?))
Nosto, pisto, ravistus;
kierähdys, pieru.
Sitten lukemaan blogit -
kaikki tarpeet täytetty.
(Itsekritiikki on vieläkin hukassa. Apua!)
((Toveri puhuu muuten järkeä. Miksi tosiaan?))
keskiviikkona, marraskuuta 10, 2004
Kadonnut
Itsekritiikki. Pieni ja pörröinen, tottelee nimeä "Kaaleppi". Nähty viimeksi Someron Essolla viime lauantaina. (Pieni) palkkio.
Yst. vast. tlk. nimim. "Ethän sä oikeasti kirjoittanut tuota edellistä merkintää, ethän!?!"
Yst. vast. tlk. nimim. "Ethän sä oikeasti kirjoittanut tuota edellistä merkintää, ethän!?!"
Odottamaton hyötynäkökulma
Naiset kuulemma pöntöllä istuessaan kykenevät näkemään jätteentuottoprosessinsa ainakin suurelta osaltaan. Miehillä taasen ovat kulkuset välissä, joten ne suojaavat näkymiä strategisesti. Yleensä ne vielä roikkuvat niin alhaalla, että nesteen tyhjennyskin istuessa vain kuuluu, mutta ei näy. (Paitsi jos on kylmä ja kurtistunut, jolloin on suuri vaara, että urea lirahtaakin ison renkaan ja posliinin välistä housuille. Silloin sitä joutuu istumaan toinen käsi pöntön sisällä ja pitelemään käsin kiinni veitikasta.)
On niistä kasseista siis jotain ihan konkreettista iloakin tälläisille herkkämielisille ihmisille. Taas yksi hyvä syy olla mies.
Kylmähkö rinki,
katse tiukasti eteen:
en katso alas.
Kiellän todellisuuden,
oman raadollisuuden.
(Olkoon tuo vastaukseni Kobaïan kutsuun.)
On niistä kasseista siis jotain ihan konkreettista iloakin tälläisille herkkämielisille ihmisille. Taas yksi hyvä syy olla mies.
Kylmähkö rinki,
katse tiukasti eteen:
en katso alas.
Kiellän todellisuuden,
oman raadollisuuden.
(Olkoon tuo vastaukseni Kobaïan kutsuun.)
Onni ja suru
Kuulin mielenkiintoisen teorian: "Onni saturoituu, suru kertyy."
Suomeksi tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos sinulle sattuu päivällä yksi hyvä asia, olet iloinen. Jos sinulle sattuu toinenkin hyvä asia, olet vähän iloisempi. Kolmannen tai neljännen jälkeen olet jo onnesi kukkuloilla - mutta yksikään uusi iloinen tapahtuma ei lisää onnesi määrää.
Surun suhteen tilanne on päinvastainen: päivän toinen inha tapahtuma lisää suruasi kuten ensimmäinen, samaten kolmas ja neljäs ja viides. Suru kertyy joka kerralla yhtä tehokkaasti kuin ensimmäisellä, ja sitä ei voi pysäyttää.
Ehkä siksi surusta toipumiseen menee pidempään kuin onnen laantumiseen. Sitä ehtii kertyä enemmän ja nopeammin, ja onnea tarvitsee paljon surun taltuttamiseen.
(Ja ihan kiusallanikin mainitsen, että nuorempana näin painajaisunia Kati Bergmanin violeteista sukkahousuista "Mutapainin ystävät" -tv-sarjassa. Vanhat kauhut hyökkäsivät jälleen silmille, kun vahingossa osuin kanavalle. Joten pahoittelen: jos rakkaani ikinä soittaa minulle kertoakseen uusista keltaisista sukkahousuista, en tosiaan aio olla onnellinen. Minulla on Trauma.
Sitäpaitsi, minusta tuntuu juuri nyt siltä, että alushousuni ovat putoamassa. Outoa. Eihän minulla ole alushousuja ylläni.
Korvatkoon tämä mielikuva jokailtaisen runonne.)
Suomeksi tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos sinulle sattuu päivällä yksi hyvä asia, olet iloinen. Jos sinulle sattuu toinenkin hyvä asia, olet vähän iloisempi. Kolmannen tai neljännen jälkeen olet jo onnesi kukkuloilla - mutta yksikään uusi iloinen tapahtuma ei lisää onnesi määrää.
Surun suhteen tilanne on päinvastainen: päivän toinen inha tapahtuma lisää suruasi kuten ensimmäinen, samaten kolmas ja neljäs ja viides. Suru kertyy joka kerralla yhtä tehokkaasti kuin ensimmäisellä, ja sitä ei voi pysäyttää.
Ehkä siksi surusta toipumiseen menee pidempään kuin onnen laantumiseen. Sitä ehtii kertyä enemmän ja nopeammin, ja onnea tarvitsee paljon surun taltuttamiseen.
(Ja ihan kiusallanikin mainitsen, että nuorempana näin painajaisunia Kati Bergmanin violeteista sukkahousuista "Mutapainin ystävät" -tv-sarjassa. Vanhat kauhut hyökkäsivät jälleen silmille, kun vahingossa osuin kanavalle. Joten pahoittelen: jos rakkaani ikinä soittaa minulle kertoakseen uusista keltaisista sukkahousuista, en tosiaan aio olla onnellinen. Minulla on Trauma.
Sitäpaitsi, minusta tuntuu juuri nyt siltä, että alushousuni ovat putoamassa. Outoa. Eihän minulla ole alushousuja ylläni.
Korvatkoon tämä mielikuva jokailtaisen runonne.)
sunnuntai, marraskuuta 07, 2004
Korneja elämänohjeita, osa I
Televisiossa pyörii Ylen kausivideo, joka suuresti muistuttaa Mary Schmichin "Everybody's Free to Wear Sunscreen" -tekstiä. Olen aina rakastanut tuota Schmichin tekstiä, ja sen hengessä haluankin kertoa tässä joitain asioita, joita olen elämässäni oppinut.
Haluan kertoa teille jotain siitä, mitä olen elämäni aikana oppinut. En sano, että teidän pitäisi elää elämänne näin, vaikka varmasti joku näin sanani tulkitseekin. Ja se olkoon siis ensimmäinen asia:
Vaikka kuinka mietit sanojasi, joku tulkitsee sinut aina väärin. Ja vaikket miettisi mitä sanot, joku tulkitsee sinut oikein. Ja he kaikki kuvittelevat tietävänsä paremmin kuin sinä, mitä oikeastaan tarkoitit.
Kuka tahansa voi tappaa kenet tahansa. Älä siis kuvittele olevasi vahingoittumaton, vaikka osaisit mitä ja olisit kuka hyvänsä.
Bileistä kannattaa lähteä silloin, kun ne ovat parhaimmillaan.
Kävele paljon. Hoida polviasi ja jalkojasi hyvin, sillä kaipaat niitä kun ne ovat rikki.
Hanki itsellesi vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä. Sinkkuaikana heidän ystäväpiiristään saattaa löytyä sinulle Se Oikea, ja parisuhteessa heiltä voi aina kysyä neuvoa. Mutta älä mene liian lähelle.
Toimi olkapäänä muutamalle, mutta älä kaikille. Hanki itsellesi muutama olkapää, jota vasten itkeä, mutta älä nojaa kaikkien olkapäihin.
Sotke värejä.
Opi antamaan periksi ja myöntämään olleesi väärässä. Opi myös pitämään kiinni asioista, jotka uskot oikeiksi. Ja mikä tärkeintä, opi erottamaan nämä asiat toisistaan.
Opettele laittamaan ruokaa. Älä pelkää kokeilla. Mutta älä kokeile uusia ruokalajeja, jos sinulle on tulossa vieraita. Tarkista myös etukäteen, mitkä ainekset ovat myrkyllisiä ja vaativat erikoiskäsittelyn.
Ulkomailta voi tuliaisiksi aina tuoda syötävää tai juotavaa. Krääsää harvemmin kukaan oikeasti kaipaa.
Ole suvaitsevainen. Mutta älä ole liian suvaitsevainen, sillä mikään ei ole suvaitsemattomampi kuin liikasuvaitsevaisten joukko.
Älä sotkeudu turhiin väittelyihin. Niissä puhuvat vain ihmiset, jotka rakastavat omaa ääntään. Ketään ei saa muuttamaan kantaansa inttämällä.
Suojaa kuulosi. Se tuhoutuu yllättävän helpolla, ja kuulon menemistä ei itse huomaa, ennen kuin se on alentunut merkittävästi. Tinnitus on saanut ihmisiä tappamaan itsensä.
Älä pelkää mitään, mistä ei voi vammautua pysyvästi.
Muista, että maailmassa on aina joku, jolla menee paremmin kuin sinulla. Ja miljoonia, joilla menee huonommin. Auta heitä.
Mieti, mihin oikeasti, loppujen lopuksi uskot. Se ei ehkä ole sitä, mitä olet aina luullut.
Löydä omat vahvat puolesi ja käytä niitä. Etsi omat heikot puolesi ja vahvista niitä.
Et voi koskaan oppia tuntemaan itseäsi täysin. Mutta yritä silti, sillä se löytöretki on parhain mahdollinen. Mutta myös vaikein.
Matkusta. Puhu paikallisten kanssa.
Yritä ymmärtää muita. Asetu heidän asemaansa. Älä tuomitse heti, vaan kuuntele ja tuomitse vasta sitten. Huomaa: sanoin KUUNTELE, en "anna heidän sanojensa valua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos". He saattavat tietää enemmän kuin sinä, ja se, ettet ymmärrä mitä he sanovat voi johtua myös sinusta.
Harjoita aivojasi ja kehoasi. Vanhana molemmat rapistuvat.
Unohda listat, jotka kertovat, miten elämä pitäisi elää. Mutta tee oma listasi ja kerro siitä muille. Sillä sinäkin olet oppinut jotain.
Hm. Jotenkin irvokasta. Mutta ehkä siitä joku jotain tolkkua saa. Ainakin liudan väärinkäsityksiä, jos ei muuta... Ehkä olisi pitänyt ottaa oppia ennemmin tästä.
Mies, yksinäinen,
takoo näppäimistöä,
purkaa sydäntään.
Katsoo sitten sanojaan,
huokaa: "...mä mitään tiedä."
Haluan kertoa teille jotain siitä, mitä olen elämäni aikana oppinut. En sano, että teidän pitäisi elää elämänne näin, vaikka varmasti joku näin sanani tulkitseekin. Ja se olkoon siis ensimmäinen asia:
Vaikka kuinka mietit sanojasi, joku tulkitsee sinut aina väärin. Ja vaikket miettisi mitä sanot, joku tulkitsee sinut oikein. Ja he kaikki kuvittelevat tietävänsä paremmin kuin sinä, mitä oikeastaan tarkoitit.
Kuka tahansa voi tappaa kenet tahansa. Älä siis kuvittele olevasi vahingoittumaton, vaikka osaisit mitä ja olisit kuka hyvänsä.
Bileistä kannattaa lähteä silloin, kun ne ovat parhaimmillaan.
Kävele paljon. Hoida polviasi ja jalkojasi hyvin, sillä kaipaat niitä kun ne ovat rikki.
Hanki itsellesi vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä. Sinkkuaikana heidän ystäväpiiristään saattaa löytyä sinulle Se Oikea, ja parisuhteessa heiltä voi aina kysyä neuvoa. Mutta älä mene liian lähelle.
Toimi olkapäänä muutamalle, mutta älä kaikille. Hanki itsellesi muutama olkapää, jota vasten itkeä, mutta älä nojaa kaikkien olkapäihin.
Sotke värejä.
Opi antamaan periksi ja myöntämään olleesi väärässä. Opi myös pitämään kiinni asioista, jotka uskot oikeiksi. Ja mikä tärkeintä, opi erottamaan nämä asiat toisistaan.
Opettele laittamaan ruokaa. Älä pelkää kokeilla. Mutta älä kokeile uusia ruokalajeja, jos sinulle on tulossa vieraita. Tarkista myös etukäteen, mitkä ainekset ovat myrkyllisiä ja vaativat erikoiskäsittelyn.
Ulkomailta voi tuliaisiksi aina tuoda syötävää tai juotavaa. Krääsää harvemmin kukaan oikeasti kaipaa.
Ole suvaitsevainen. Mutta älä ole liian suvaitsevainen, sillä mikään ei ole suvaitsemattomampi kuin liikasuvaitsevaisten joukko.
Älä sotkeudu turhiin väittelyihin. Niissä puhuvat vain ihmiset, jotka rakastavat omaa ääntään. Ketään ei saa muuttamaan kantaansa inttämällä.
Suojaa kuulosi. Se tuhoutuu yllättävän helpolla, ja kuulon menemistä ei itse huomaa, ennen kuin se on alentunut merkittävästi. Tinnitus on saanut ihmisiä tappamaan itsensä.
Älä pelkää mitään, mistä ei voi vammautua pysyvästi.
Muista, että maailmassa on aina joku, jolla menee paremmin kuin sinulla. Ja miljoonia, joilla menee huonommin. Auta heitä.
Mieti, mihin oikeasti, loppujen lopuksi uskot. Se ei ehkä ole sitä, mitä olet aina luullut.
Löydä omat vahvat puolesi ja käytä niitä. Etsi omat heikot puolesi ja vahvista niitä.
Et voi koskaan oppia tuntemaan itseäsi täysin. Mutta yritä silti, sillä se löytöretki on parhain mahdollinen. Mutta myös vaikein.
Matkusta. Puhu paikallisten kanssa.
Yritä ymmärtää muita. Asetu heidän asemaansa. Älä tuomitse heti, vaan kuuntele ja tuomitse vasta sitten. Huomaa: sanoin KUUNTELE, en "anna heidän sanojensa valua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos". He saattavat tietää enemmän kuin sinä, ja se, ettet ymmärrä mitä he sanovat voi johtua myös sinusta.
Harjoita aivojasi ja kehoasi. Vanhana molemmat rapistuvat.
Unohda listat, jotka kertovat, miten elämä pitäisi elää. Mutta tee oma listasi ja kerro siitä muille. Sillä sinäkin olet oppinut jotain.
Hm. Jotenkin irvokasta. Mutta ehkä siitä joku jotain tolkkua saa. Ainakin liudan väärinkäsityksiä, jos ei muuta... Ehkä olisi pitänyt ottaa oppia ennemmin tästä.
Mies, yksinäinen,
takoo näppäimistöä,
purkaa sydäntään.
Katsoo sitten sanojaan,
huokaa: "...mä mitään tiedä."
perjantaina, marraskuuta 05, 2004
Kauhua kerrostalossa
Kotona haistelin: onpa täkissä timmi tuoksu.
Ulkona vielä aurinko paisteli, vilkutti silmää.
Heitin peiton, tyynytkin parvekkeelle sen kaveriksi.
"Haistelkoot hekin raitista ilmaa", ajattelin.
Sohvalla uusi kirja vei huomioni.
Kääntelin sivuja, ahmin sanoja kuin nälkiintynyt.
Ilta pimeni, vain pieni tuikku valaisi huoneen.
Ravistelin lopulta lumetodellisuuden harteiltani,
ravitsin itseäni jääkaapin sisällöllä.
Kuuntelin sateen ropinaa, mussutin leipää.
Nukkumatin tullessa visiitille keitin sille teetä.
Juttelimme hetken, sitten vetäydyin makuukammariin.
Katsoin: missä ovat peitto ja tyynyt? Oliko täällä käynyt varas?
Sitten muistin: ai niin.
Sitten käsitin: VOI EI!
Se sade.
Asunnossani
peitot, tyynyt levällään,
kosteita kaikki.
Kääriydyn vilttiin, toivon
parempaa ymmärrystä.
Ulkona vielä aurinko paisteli, vilkutti silmää.
Heitin peiton, tyynytkin parvekkeelle sen kaveriksi.
"Haistelkoot hekin raitista ilmaa", ajattelin.
Sohvalla uusi kirja vei huomioni.
Kääntelin sivuja, ahmin sanoja kuin nälkiintynyt.
Ilta pimeni, vain pieni tuikku valaisi huoneen.
Ravistelin lopulta lumetodellisuuden harteiltani,
ravitsin itseäni jääkaapin sisällöllä.
Kuuntelin sateen ropinaa, mussutin leipää.
Nukkumatin tullessa visiitille keitin sille teetä.
Juttelimme hetken, sitten vetäydyin makuukammariin.
Katsoin: missä ovat peitto ja tyynyt? Oliko täällä käynyt varas?
Sitten muistin: ai niin.
Sitten käsitin: VOI EI!
Se sade.
Asunnossani
peitot, tyynyt levällään,
kosteita kaikki.
Kääriydyn vilttiin, toivon
parempaa ymmärrystä.
keskiviikkona, marraskuuta 03, 2004
Olen palanut
Epämääräisetkin ystävät ovat ystäviä. Kiitos, "Luigi".
Sivusta, tuo kansainvälinen silakka- ja merianturakonsortio, on päättänyt lopettaa ulkoistamiskokeilun ainakin toistaiseksi, ja päästänyt minut takaisin ns. puikkoihin.
Olin viikonloppuna bileissä. Vaikka meteli oli hurja ja ihmiset olivat rempseästi pukeutuneet, en jotenkin oikein päässyt tunnelmaan. Hiljaisessa sivuhuoneessa keskusteltiin politiikasta ja filosofiasta. Sekin tuntui turhalta.
Kuolleet tanssivat
tänä marraspäivänä
ilakoidessaan.
Istun yksin joukossa,
jotakuta kaivaten.
Sivusta, tuo kansainvälinen silakka- ja merianturakonsortio, on päättänyt lopettaa ulkoistamiskokeilun ainakin toistaiseksi, ja päästänyt minut takaisin ns. puikkoihin.
Olin viikonloppuna bileissä. Vaikka meteli oli hurja ja ihmiset olivat rempseästi pukeutuneet, en jotenkin oikein päässyt tunnelmaan. Hiljaisessa sivuhuoneessa keskusteltiin politiikasta ja filosofiasta. Sekin tuntui turhalta.
Kuolleet tanssivat
tänä marraspäivänä
ilakoidessaan.
Istun yksin joukossa,
jotakuta kaivaten.
tiistaina, marraskuuta 02, 2004
"Tiedote"
No se on "Luigi" täältä "asiakaspalvelusta" moi. "Juteltiin" tuossa hetken aikaa Marko Määtän kanssa ja kyllä se sitten "suostui" antamaan meille nämä salasanat tänne, "järkevä" insinööri"mies" kun on. Kunhan me löydetään entinen päätoimittaja "Z" jostain "kapakasta", ja "selviämään", niin eiköhän se saada takaisin "kirjoittamaan" "juttuja" tänne.
Että se on moro. Ja ei kun takaisin "Tampereelle" täältä "Vantaalta". Pitää vaan ensin "koukata" YTB Consultingin kautta...
Että se on moro. Ja ei kun takaisin "Tampereelle" täältä "Vantaalta". Pitää vaan ensin "koukata" YTB Consultingin kautta...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)