maanantaina, huhtikuuta 18, 2016

Huonon runouden päivän kunniaksi, olkaa hyvä:

Näin aikuisena
osaa paremmin kuin lapsena
esimerkiksi tehdä
giganttiset niskapaskat.

(Älä mene vessaan, kulta. Ainakaan tuntiin.)

perjantaina, heinäkuuta 05, 2013

Houkkien kuningas

Yksinäisenä, hiostavana kesäiltana uppoudun vanhoihin tavaroihin ja palaan kaksikymmentä vuotta ajassa takaisin.  Valokuvia itsestäni, ajalta, jolloin teimme asioita, koska me emme tienneet vielä miten vaikeita ne ovat.  Hetkiä, joiden melkein muistan tapahtuneen viime kesänä.  Ihmisiä, jotka olen ammoin unohtanut, mutta joille en ole vieläkään antanut anteeksi.

Nuoret eivät tiedä, mitä haikeus on.



lauantaina, huhtikuuta 27, 2013

OLEN RIKAS

Kävin aamulla vaa'alla.  80.4 kg. Hieman alhainen, sillä luustoni on vaihdettu titaani-adamantiumseokseen, mutta olen juuri laardidieetillä, joten eiköhän se siitä. Kävin pissalla. Kävin uudestaan vaa'alla.  80.9 kg.

Jumankavita. Puoli litraa nesteitä pois ja painoni lisääntyi puoli kiloa!  Ainoa asia, joka tämän selittää, on siis se, että virtsani tiheys on negatiivinen, eli siis se on heliumia tai tyhjiötäkin paljon tehokkaampi noste!

Seuraavaksi alan homeopaattisin menetelmin laimentaa virtsaani ja myydä sitä laihdutuslääkkeenä - mitä enemmän juot, sitä vähemmän vaaka näyttää.  Ennakkotilauksia vastaanotetaan tästä päivästä alkaen.

maanantaina, maaliskuuta 04, 2013

Kotivinkki

"Niin, professori Z, kuuluuko veitset ja haarukat laittaa astianpesukoneeseen terät ylöspäin vai alaspäin?"

"No, sanotaan näin, että asiassa on kaksi koulukuntaa: ne, jotka ovat kompastuneet avoinna olevaan kanteen ja kaatuneet rähmälleen veitsikorin päälle; ja ne, jotka eivät vielä näin ole tehneet.  Haluatteko nähdä arpeni?"

lauantaina, tammikuuta 05, 2013

On aina syytä löytää jotain yhteistä

Vaimo keittiössä: "Parasta siivota nämä roiskeet, jotka syntyivät kun vatkasin."

Mies siihen: "Hei, multakin roiskuu aina kun mä vatkaan."

Vaimo: "..."

maanantaina, joulukuuta 31, 2012

Uuden vuoden lupaus

Uudenvuodenlupaukset ovat aina vaikeita pitää. Siksi kannattaa valita sellainen, jonka pitäminen on tarpeeksi helppoa.

Tässä hengessä lupasin tänä aamuna pyhästi itselleni: "Lupaan tänä vuonna olla käyttämättä ydinaseita."

Puoliso tokaisi epäilevästi: "Luuletko, että susta on siihen?"

Minä: "Ihmiskunnan kannalta toivon, että on."

Jännittävää uutta vuotta kaikille.

lauantaina, joulukuuta 22, 2012

Kilikilikili

Oikeesti. Siis ne tyypit, jotka lauloivat aikoinaan "Piikku Kaakkosen Pooosti, poostilokero kolmeneljäseitsemän, kolmekolmesatayksitampere kyyyymmmenen", ovat nyt keski-ikäisiä, niillä on kaljamaha ja avioero, ja kaksi lasta, joiden kanssa ne istuvat joka ilta katsoen Pikkukakkosta ja kuuntelevat itseään silloin kun maailma oli vielä auki ja mahdollisuuksia täynnä.

Lieneekö kukaan heistä enää terveiden kirjoissa?

maanantaina, kesäkuuta 04, 2012

Pysyvä putkiremppa

Näin lapsellisena ja uusrikkaana perheenä on melko järkevää laittaa raha kiertoon ja ulkoistaa myös perhe-elämässä se, mikä ulkoistettavissa on. Kaikkihan hankkivat lastenhoitajan aina silloin tällöin - joko isovanhemmat tai sen naapurin 16-vuotiaan (ei sitä, vaan sen blondin, koska sillä brunetilla on tapana antaa kissan kakkia hiekkalaatikolle), ettei päässä vaan sano pimpelipom kun ei ole vuoteen päässyt kolmea metriä kauemmas lasta ja sitten graaaaa...

Niin, ensin siis hankitaan lastenhoitaja. Ja koiranulkoiluttaja. Sitten seuraava askel on siivoojan käynti - ensin silleen vähän häveliäästi joka toinen viikko ja sitten joka viikko ja tällä kertaa siivotaan kans sieltä taulujen päältä perkele eikä graaaa...

No, koska vanhemmilla ei useinkaan ole aikaa eikä halua enää innostua toisistaan, niin hankimme myös itsellemme rakastajat.  Tämäkin toimi ihan hyvin jonkin aikaa, mutta, graa, sitten jo ihan pelkkä naiminen alkoi käydä liian raskaaksi - puhumattakaan siitä, että se vei aikaa facebookkaamiselta ja sohvalla röhnöttämiseltä. Mutta hyvään aviosuhteeseen kuuluu säännöllinen seksi, joten ei sitä tyystin poiskaan voinut jättää - puhumattakaan siitä, että sopivien rakastajien etsiminen oli hyvinkin pitkällinen ja tuskallinen prosessi, niitä kun ei kasva joka oksalla (itse asiassa ne oksista roikkuvat kannattaa karsia hyvinkin aikaisessa vaiheessa valintaprosessia).  Joten sillä hetkellä tuntui jotenkin järkevältä tutustuttaa ne ostetut rakastajat toisiinsa ja antaa heidän huokailla puolestamme.

Siispä siis jossain päin tätä maata tapaa säännöllisesti kahden viikon välein kreikkalainen jumala ja pornohipiäinen blondi, jotka harrastavat seksiä keskenään ja minä maksan heille siitä.

keskiviikkona, toukokuuta 23, 2012

GO!


Joskus, yksin iltaisin, riisuudun alasti ja annan karvojeni liehua vapaasti tuulessa kun tanssin peilin edessä.

perjantaina, toukokuuta 18, 2012

Vanhojen herrojen paluu

Vahva huhu (eli siis eräs toinen bloggaaja paljasti minulle vahvahkossa humalatilassa), että muinainen Sisäpiiri on herätetty eloon ja että se eläisi nykyään Facebookissa, tuossa paikassa, johon ihmiset menevät nykyään kerjätäkseen syntymäpäiväonnitteluja ihmisiltä, joita he eivät ole kahteenkymmeneen vuoteen tavanneet.

Koen ajatuksen mielenkiintoisena: nostalgia on saavuttanut internetin - tai ehkä oikeammin, ne parikymppiset, jotka silloin aloittivat bloggaamisen, ovat nyt vahvasti urautuneet ja perheytyneet ja muuta-neet, ja nyt on menossa jokin globaali "voi kun olis taas oma salaseura jolla oli salainen tervehdys ja silmänisku mutta kylläpä meillä oli kivaa silloin" -hetki.

Ehkä lapsellista, mutta mitäs siitä. Kaipa sitä jokainen jossain vaiheessa elämäänsä kaipaa yksinkertaisempaan aikaan, sellaiseen jolloin elämän ristipaineet eivät vituttaneet niin suuresti. Itsekin kaipaan niitä hetkiä kun halukkaista naisista piti niitä rumempia potkia kauemmas heti kun naamansa laittoi ulos ovesta.

Silti, on toki totta, että Suomen blogosfääri on ollut melko lässähtänyt muutaman viime vuoden ajan, eikä siinä enää ole sitä samaa yhteisön tuntua kuin aiemmin. Varmasti löytyy omanlaisiaan klikkejä vieläkin - erilaiset käsityöbloggaajat ainakin - mutta pioneerihenki on kadonnut. Blogit ovat nykyään väline, jolla kerrotaan jostain muusta, eikä bloggaamisella ole enää arvoa bloggaamisen itsensä takia. Tämä on toki ihan ymmärrettävää, mutta mietityttää kyllä, mikä on juuri nyt se parikymppisten nörtähtävien ihan-liikaa-aikaa-ja-halua-tehdä-jotain -paikka?

Kertokaa toki jos tiedätte, niin setä pääsee tuhisemaan isällisesti.

(Apropos, tämä oli Sivustan 600 bloggaus. Voi isä, että tähänkin on tullut käytettyä aikaa. Eikä edes lovea ole kiitokseksi herunut. Mutta toisaalta, enää ei herätä kunnioitusta kun baaritiskillä tokaisee "mullon blogi". Ennen kysyttiin, että voi anteeksi ja onko se vakavaakin, nykyään lähinnä kysytään, että onkse niinku muotiblogi vai neulotsä? Siinä välissä oli toki se kaksiminuuttinen, jolloin bloggaaminen oli hip ja cool, mutta muistelisin olleeni vessassa juuri silloin.)

sunnuntaina, maaliskuuta 18, 2012

Nyan Cat Beatbox

Olen aikaisemminkin ilmaissut palavan rakkauteni tuota musiikin ylintä muotoa, beatboxausta, kohtaan.

Tässä esimerkki alan moniosaajan, HIKAKIn tyylistä, jossa hän ironisesti kommentoi erästä aikamme tärkeintä internet-ilmiötä - eli siis Nyan-kissaa. Internet on saavuttanut täydellisyyden.



JA SAATANA NYT SE ORAVA POIS SIELTÄ NÄPP

sunnuntaina, maaliskuuta 04, 2012

Ilmaston muutos

Tiivistän aamun Helsingin Sanomien "Keskellä kämmentä" -kolumin, niin ei arvoisan lukijan tarvitse käyttää aikaa tähän Jarmo Aaltosen aivopieruun.
On enemmän lunta kuin ennen. Ei ollut koskaan ennen talvet tämmöisiä. On ilmasto muuttunut. Mutta missä se paljon luvattu ilmastonmuutos on?
Niin. Missähän lienee. Eiköhän se ole siinä ihan lumikolan kärjessä se.

Mietityttää, jotta ihminen, jonka ammatinkuvaan kuuluu asioiden ymmärtäminen ja niiden yksinkertaistaminen ns. tavalliselle kansalle, ei tajua mitä termi "muutos" tarkoittaa - saati sitten, että olisi edes viitsinyt kysäistä joltakulta, missä mennään, niin miten pahasti ilmastotieteilijät ovat oikeasti epäonnistuneet kertoessaan ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista.

Nyt tuntuu ammattitoimittajiltakin olevat sekaisin säätila ja ilmasto, saati sitten lämpenemisen yhteys runsastuneeseen lumentuloon.

lauantaina, tammikuuta 14, 2012

Koska meitä käsketään

Meillä on soiva potta. Ei ole tärkeää, miksi.

Potta soi, jos se täyttyy nesteellä, ja lopettaa, kun sen tyhjentää. Tämä sen sijaan on tärkeää.

Osoittautuu nimittäin, että jos tällaisen potan sattuu jokin pieni ihmisenalku kastelemaan hyvin perusteellisesti, sinne menee kosteutta sisään, ja se joutuu oikosulkuun, josta se ei toivu nopeasti. Se aloittaa ikuisen joiun ja huutaa tehtäväänsä koko maailmalle loputtoman kauan - tai ainakin patterin loppumiseen asti.

Olemme nyt kuunnElleet päiväkausilta tuntuvan ajan juuri ja juuri kuulokynnyksen yläpuolelle yltävää, yksiäänisellä piipittimellä toistettua "Koska meitä käsketään" -hittikapPaletta. Se soi tauOttA ja tauoTTA ja tauOttA ja mE ollaAn iHaN Ok EI haRmITa yhtÄän miSsä Se kIRVES o

tiistaina, joulukuuta 27, 2011

Isän tuska

Kun lapsi seisoo ruokapöydän vieressä kyyneleet valuen ja ulvoo ruokaa, niin kyllä vain vuosimiljoonaiset vaistot kuristavat sydäntä. Ei sillä väliä, että viimeisen puolen tunnin ajan kaikki yritykset lapioida kalkkunakeittoa suuhun on torpattu kommentilla "ei kelpaa", ja että hyvin tietää, että termi "ruoka" tässä tapauksessa on laajennettu koskemaan myös vastaleivottuja joulutorttuja, joiden saaminen luonnollisesti riippuu merkittävästi edellämainitun kalkkunakeiton syömisestä.

Vaistot on silleen hassuja, että sitä haluaisi tehdä mitä tahansa, että lapsi olisi onnellinen ja lakkaisi huutamasta.  Ja sitten kun tekee sitä ihmeellistä asiaa, että harjoittaa sitä vapaata tahtoa ja kykyä järkeillä itsensä vaistojen ohitse, sitä ihmeellistä asiaa, joka meidät eläimistä erottaa, niin sitä tulee niin helvetin paska olo.  Ja tuo ipana vaistoaa sen kyllä.

Ei ole helppoa tämä ihmisenä olo, ei.