Olen aikaisemminkin ilmaissut palavan rakkauteni tuota musiikin ylintä muotoa, beatboxausta, kohtaan.
Tässä esimerkki alan moniosaajan, HIKAKIn tyylistä, jossa hän ironisesti kommentoi erästä aikamme tärkeintä internet-ilmiötä - eli siis Nyan-kissaa. Internet on saavuttanut täydellisyyden.
JA SAATANA NYT SE ORAVA POIS SIELTÄ NÄPP
sunnuntai, maaliskuu 18, 2012
sunnuntai, maaliskuu 04, 2012
Ilmaston muutos
Tiivistän aamun Helsingin Sanomien "Keskellä kämmentä" -kolumin, niin ei arvoisan lukijan tarvitse käyttää aikaa tähän Jarmo Aaltosen aivopieruun.
On enemmän lunta kuin ennen. Ei ollut koskaan ennen talvet tämmöisiä. On ilmasto muuttunut. Mutta missä se paljon luvattu ilmastonmuutos on?Niin. Missähän lienee. Eiköhän se ole siinä ihan lumikolan kärjessä se.
Mietityttää, jotta ihminen, jonka ammatinkuvaan kuuluu asioiden ymmärtäminen ja niiden yksinkertaistaminen ns. tavalliselle kansalle, ei tajua mitä termi "muutos" tarkoittaa - saati sitten, että olisi edes viitsinyt kysäistä joltakulta, missä mennään, niin miten pahasti ilmastotieteilijät ovat oikeasti epäonnistuneet kertoessaan ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista.
Nyt tuntuu ammattitoimittajiltakin olevat sekaisin säätila ja ilmasto, saati sitten lämpenemisen yhteys runsastuneeseen lumentuloon.
lauantai, tammikuu 14, 2012
Koska meitä käsketään
Meillä on soiva potta. Ei ole tärkeää, miksi.
Potta soi, jos se täyttyy nesteellä, ja lopettaa, kun sen tyhjentää. Tämä sen sijaan on tärkeää.
Osoittautuu nimittäin, että jos tällaisen potan sattuu jokin pieni ihmisenalku kastelemaan hyvin perusteellisesti, sinne menee kosteutta sisään, ja se joutuu oikosulkuun, josta se ei toivu nopeasti. Se aloittaa ikuisen joiun ja huutaa tehtäväänsä koko maailmalle loputtoman kauan - tai ainakin patterin loppumiseen asti.
Olemme nyt kuunnElleet päiväkausilta tuntuvan ajan juuri ja juuri kuulokynnyksen yläpuolelle yltävää, yksiäänisellä piipittimellä toistettua "Koska meitä käsketään" -hittikapPaletta. Se soi tauOttA ja tauoTTA ja tauOttA ja mE ollaAn iHaN Ok EI haRmITa yhtÄän miSsä Se kIRVES o
Potta soi, jos se täyttyy nesteellä, ja lopettaa, kun sen tyhjentää. Tämä sen sijaan on tärkeää.
Osoittautuu nimittäin, että jos tällaisen potan sattuu jokin pieni ihmisenalku kastelemaan hyvin perusteellisesti, sinne menee kosteutta sisään, ja se joutuu oikosulkuun, josta se ei toivu nopeasti. Se aloittaa ikuisen joiun ja huutaa tehtäväänsä koko maailmalle loputtoman kauan - tai ainakin patterin loppumiseen asti.
Olemme nyt kuunnElleet päiväkausilta tuntuvan ajan juuri ja juuri kuulokynnyksen yläpuolelle yltävää, yksiäänisellä piipittimellä toistettua "Koska meitä käsketään" -hittikapPaletta. Se soi tauOttA ja tauoTTA ja tauOttA ja mE ollaAn iHaN Ok EI haRmITa yhtÄän miSsä Se kIRVES o
tiistai, joulukuu 27, 2011
Isän tuska
Kun lapsi seisoo ruokapöydän vieressä kyyneleet valuen ja ulvoo ruokaa, niin kyllä vain vuosimiljoonaiset vaistot kuristavat sydäntä. Ei sillä väliä, että viimeisen puolen tunnin ajan kaikki yritykset lapioida kalkkunakeittoa suuhun on torpattu kommentilla "ei kelpaa", ja että hyvin tietää, että termi "ruoka" tässä tapauksessa on laajennettu koskemaan myös vastaleivottuja joulutorttuja, joiden saaminen luonnollisesti riippuu merkittävästi edellämainitun kalkkunakeiton syömisestä.
Vaistot on silleen hassuja, että sitä haluaisi tehdä mitä tahansa, että lapsi olisi onnellinen ja lakkaisi huutamasta. Ja sitten kun tekee sitä ihmeellistä asiaa, että harjoittaa sitä vapaata tahtoa ja kykyä järkeillä itsensä vaistojen ohitse, sitä ihmeellistä asiaa, joka meidät eläimistä erottaa, niin sitä tulee niin helvetin paska olo. Ja tuo ipana vaistoaa sen kyllä.
Ei ole helppoa tämä ihmisenä olo, ei.
Vaistot on silleen hassuja, että sitä haluaisi tehdä mitä tahansa, että lapsi olisi onnellinen ja lakkaisi huutamasta. Ja sitten kun tekee sitä ihmeellistä asiaa, että harjoittaa sitä vapaata tahtoa ja kykyä järkeillä itsensä vaistojen ohitse, sitä ihmeellistä asiaa, joka meidät eläimistä erottaa, niin sitä tulee niin helvetin paska olo. Ja tuo ipana vaistoaa sen kyllä.
Ei ole helppoa tämä ihmisenä olo, ei.
torstai, syyskuu 15, 2011
Niin
Moottoritiellä tuli vastaan ylpeä, tuore isä. Ai mistä tiedän? Koska upouuden auton rekisterinumerona oli "ISI-11".
keskiviikko, syyskuu 07, 2011
Herkät paikat sattuvat eniten
Nousen unesta
ahdistuksesta rikki
kaipaan ystävää
kenelle minä puhuisin
jos en sinulle?
ahdistuksesta rikki
kaipaan ystävää
kenelle minä puhuisin
jos en sinulle?
sunnuntai, heinäkuu 31, 2011
perjantai, kesäkuu 24, 2011
Puhumisen tärkeydestä
Piti ostaa banaaneja. Vaimo teroitti lähtiessä, että ostat sitten keltaisia banaaneja. Ei vihreitä, eikä etenkään niitä missä on jo ruskeaa, koska muuten ilmeisesti maailma loppuu tai jotain sinne päin.
Noin kuutiometrin banaaneja seulottuani löysin kolme täydellistä yksilöä. Niissä ei ollut pienintäkään vikaa, ja jos ne olisi laittanut banaanien missikisoihin, jokin niistä olisi varmasti voittanut ainakin toisen perintöprinsessan palkinnon - niin täydellisiä ne olivat.
Toin banaanit sitten kotiin ja esittelin ne vaimolle, joka oli hyvin tyytyväinen. Sitten asettelimme banaanit kauniisti maljaan, siihen shakkipalkinnon ja esi-isän kuvan väliin.
Aamulla sitten heräsin vaimon moittivaan ääneen. "Näissä banaaneissa on täpliä."
NO KAI NIISSÄ NYT JUMALAUTA ON TÄPLIÄ KUN NE OLIVAT EILEN HYVIÄ JA NYT NE OVAT KYPSYNEET KOKO YÖN.
Miehen ja naisen
keskustelussa syntyy taikaa
joka pakenee ullakolle
ja vinkuu siellä peloissaan
aikojen loppuun asti.
(Runotorstai.)
Noin kuutiometrin banaaneja seulottuani löysin kolme täydellistä yksilöä. Niissä ei ollut pienintäkään vikaa, ja jos ne olisi laittanut banaanien missikisoihin, jokin niistä olisi varmasti voittanut ainakin toisen perintöprinsessan palkinnon - niin täydellisiä ne olivat.
Toin banaanit sitten kotiin ja esittelin ne vaimolle, joka oli hyvin tyytyväinen. Sitten asettelimme banaanit kauniisti maljaan, siihen shakkipalkinnon ja esi-isän kuvan väliin.
Aamulla sitten heräsin vaimon moittivaan ääneen. "Näissä banaaneissa on täpliä."
NO KAI NIISSÄ NYT JUMALAUTA ON TÄPLIÄ KUN NE OLIVAT EILEN HYVIÄ JA NYT NE OVAT KYPSYNEET KOKO YÖN.
Miehen ja naisen
keskustelussa syntyy taikaa
joka pakenee ullakolle
ja vinkuu siellä peloissaan
aikojen loppuun asti.
(Runotorstai.)
keskiviikko, kesäkuu 22, 2011
"Compassion" could be my middle name. But it's "asshole".
Hyvät naiset (ja muut lukijat),
te ette tiedä miten upeaa on osata röyhtäistä ja pieraista samaan aikaan. Tämän taidon olen vihdoin, vuosien ahkeran harjoittelun jälkeen, itselleni hankkinut.
te ette tiedä miten upeaa on osata röyhtäistä ja pieraista samaan aikaan. Tämän taidon olen vihdoin, vuosien ahkeran harjoittelun jälkeen, itselleni hankkinut.
sunnuntai, kesäkuu 05, 2011
Kutittaa niin saakelisti
Suomalaisen kesä on sitä kun seisoo alasti pimeässä puskan juuressa yhdellä jalalla ja potkii toisesta muurahaisia, huitoo toisella kädellä hyttysiä, muna toisessa kädessä ja yrittää kusta kahden promillen kännissä ilman, että menee reisille.
Saatoin narrata.
Ei ole pimeää, vain hämärää.
Saatoin narrata.
Ei ole pimeää, vain hämärää.
perjantai, toukokuu 20, 2011
Isi herkistyy
Sitä tulee niin ristiriitaisia tunteita, kun näkee oman lapsensa leikkimässä vanhempiensa leluilla. Ja samaan aikaan tajuaa, että on epähuomiossa rikkonut vanhan pehmoeläinperheensä, kun osa on mummin ja vaarin luona ja osa lapsen sängyssä.
Niillä täytyy olla ikävä toisiaan.
Snif.
Niillä täytyy olla ikävä toisiaan.
Snif.
sunnuntai, huhtikuu 03, 2011
Uusi Design
Tai siis hyvin vähän tuunattu Bloggerin valmispohja. Nauttikaa VIELÄ HETKI ENNENKUIN ISO AMPIAINEN TULEE JA SYÖ KARJALANPIIRAKKANNE!
lauantai, huhtikuu 02, 2011
Arjen sankari, osa 2
Vaimo laittoi ostoslistan mukaan. Listassa oli Ihan Tavallisia Asioita, maitoa ja sensellaista, siistissä riveissä ranskalaisin viivoin. Kun täytin ostoskoria, viivailin niitä mielessäni yli, koska niin asiat pysyvät järjestyksessä.
Viimeisenä listassa luki "- jotain hyvää :-(". Niin, siinä oli lopussa tuollainen uudenaikainen hässäkkä, josta, kun tarpeeksi päätään kääntää, voi hahmottaa nyreän naaman kuvan. Jouduin hetken miettimään, miten tämän ratkaisisin, mutta sitten välähti ja suuntasin kotiin tyytyväisenä.
Kotona sitten kerroin vaimolle ratkaisustani: "Lopuksi ostin sinulle jäätelöä."
"Voi kun kiva!" vaimo huudahti, ja taputti pieniä käsiään ja otti pari tanssiaskelta keittiön lattialla.
"...mutta söin sen itse kotimatkalla", vastasin.
Mielessäni tyytyväisenä viivasin yli viimeisenkin kohdan. Nyt oli vaimolla nyreä naama.
Viimeisenä listassa luki "- jotain hyvää :-(". Niin, siinä oli lopussa tuollainen uudenaikainen hässäkkä, josta, kun tarpeeksi päätään kääntää, voi hahmottaa nyreän naaman kuvan. Jouduin hetken miettimään, miten tämän ratkaisisin, mutta sitten välähti ja suuntasin kotiin tyytyväisenä.
Kotona sitten kerroin vaimolle ratkaisustani: "Lopuksi ostin sinulle jäätelöä."
"Voi kun kiva!" vaimo huudahti, ja taputti pieniä käsiään ja otti pari tanssiaskelta keittiön lattialla.
"...mutta söin sen itse kotimatkalla", vastasin.
Mielessäni tyytyväisenä viivasin yli viimeisenkin kohdan. Nyt oli vaimolla nyreä naama.
torstai, maaliskuu 31, 2011
Oman elämänsä Sulo Vilen
Oli hieman kiire, mutta ei niin kiire, ettei voisi ostaa katukauppiaalta paria munkkia kotiinvietäväksi. Ymmärrättehän, että katukauppias ei ollut oikeasti kadulla, eivätkä munkit olleet oikeasti munkkeja, mutta yritän suojella kaikkien osapuolten yksityisyyttä tässä.
Joka tapauksessa, minulla oli ruhtinaalliset kymmenen minuuttia kävellä joukkoliikennevälineen pysäkille, joka sijaitsi peräti sadan metrin päässä. Edessäni kuitenkin seisoi sellainen keskikokoinen ja -ikäinen mieshenkilö, samanlainen kuin tuhat muuta ympärilläni olevaa. Käytiin seuraavanlainen keskustelu:
"Päivää. Mitäs tässä on?"
Niin, siinä oli isolla kirjoitettuna "omenamunkkeja", "mustikkamunkkeja", "lihamunkkeja" ja "kasvismunkkeja". Mutta jotenkinhan se keskustelu pitää avata.
"Niin, tässä on näitä omenamunkkeja ja mustikkamunkkeja ja lihamunkkeja ja kasvismunkkeja."
"Jaa, no mitäs nämä ovat?" Mies kysyi, osoittaen lihamunkkien kylttiä.
"No ne ovat lihamunkkeja. Myyn näitä nyt tässä alennuksella, kaksi euroa kappale."
"Jaa..."
Katson ennakkoaavistuksen vallassa miehen kasvoja, joille leviää ilahtunut hymy.
"No voitko sitten laittaa yhden omaan pussiin." Myyjä alkaa siirtää tavaraa pussiin.
"Ja sitten kahdeksan lisää." Myyjän otin pysähtyy hienoiseksi hetkeksi, mutta jatkaa sitten. "Siis kahdeksan? Siinä on sitten koko sakille."
"Eeei meitä ole kuin kaksi."
Myyjä työskentelee ripeästi, mutta on voimaton asiakkaan lumivyörymäisesti kasvavan tilauksen edessä. Kun halvalla saa, niin pitäähän se ottaa.
"Sitten vielä kaksi noita ja kaksi noita ja kaksi noita..." Pihdit heiluvat ja pussikasa kasvaa. Alan hieman huolestuneena vilkuilla kelloani.
Asiakas alkaa sitten laskea rahasummaa ihan itse, ettei kauppiaan tarvitse. "Noista tulee kaksi kymppiä, ja noista tulee neljä ja noista tulee neljä ja noista tulee neljä ja paljonkos se tekee yhteensä?"
Jono takanani alkaa kasvaa.
Myyjä kertoo, että ovatkin viimeistä päivää tässä paikassa, ja siirtyvät seuraavana päivänä naapurikauppaan. Tämä on ilmeisesti jossain määrin järkyttävä tieto:
"Ai siis ette enää ole tässä huomenna?"
"Ei, muutamme naapurikauppaan."
"Siis minnekä te muutatte?"
"Naapurikauppaan."
"Te ette siis enää sitten ole tässä huomenna?"
"Ei, muutamme tuonne naapurikauppaan."
"Ai minne siis?"
"Tuonne naapurikauppaan. Vuokrasopimus menee umpeen."
"Ai, ettekö te siis olekaan tässä enää huomenna?"
Tässä vaiheessa oli pakko syöksyä väliin, tunkea rahat myyjälle kouraan ja puoliväkivalloin survoa munkit pussiin ja suorittaa kanssaihmisiä uhmaava indianajonesmainen syöksy joukkoliikennevälineeseen.
Joskus ihmiset jäävät jumiin ikuiseen silmukkaan, aivan kuten tietokoneetkin. Silloin ei ole syytä enää jonottaa, vaan hylätä opitut käytösmallit ja vain tehdä se, mikä on tehtävä. Tai muuten voi olla vaarana joutua suomalaiseen sketsiin.
Joka tapauksessa, minulla oli ruhtinaalliset kymmenen minuuttia kävellä joukkoliikennevälineen pysäkille, joka sijaitsi peräti sadan metrin päässä. Edessäni kuitenkin seisoi sellainen keskikokoinen ja -ikäinen mieshenkilö, samanlainen kuin tuhat muuta ympärilläni olevaa. Käytiin seuraavanlainen keskustelu:
"Päivää. Mitäs tässä on?"
Niin, siinä oli isolla kirjoitettuna "omenamunkkeja", "mustikkamunkkeja", "lihamunkkeja" ja "kasvismunkkeja". Mutta jotenkinhan se keskustelu pitää avata.
"Niin, tässä on näitä omenamunkkeja ja mustikkamunkkeja ja lihamunkkeja ja kasvismunkkeja."
"Jaa, no mitäs nämä ovat?" Mies kysyi, osoittaen lihamunkkien kylttiä.
"No ne ovat lihamunkkeja. Myyn näitä nyt tässä alennuksella, kaksi euroa kappale."
"Jaa..."
Katson ennakkoaavistuksen vallassa miehen kasvoja, joille leviää ilahtunut hymy.
"No voitko sitten laittaa yhden omaan pussiin." Myyjä alkaa siirtää tavaraa pussiin.
"Ja sitten kahdeksan lisää." Myyjän otin pysähtyy hienoiseksi hetkeksi, mutta jatkaa sitten. "Siis kahdeksan? Siinä on sitten koko sakille."
"Eeei meitä ole kuin kaksi."
Myyjä työskentelee ripeästi, mutta on voimaton asiakkaan lumivyörymäisesti kasvavan tilauksen edessä. Kun halvalla saa, niin pitäähän se ottaa.
"Sitten vielä kaksi noita ja kaksi noita ja kaksi noita..." Pihdit heiluvat ja pussikasa kasvaa. Alan hieman huolestuneena vilkuilla kelloani.
Asiakas alkaa sitten laskea rahasummaa ihan itse, ettei kauppiaan tarvitse. "Noista tulee kaksi kymppiä, ja noista tulee neljä ja noista tulee neljä ja noista tulee neljä ja paljonkos se tekee yhteensä?"
Jono takanani alkaa kasvaa.
Myyjä kertoo, että ovatkin viimeistä päivää tässä paikassa, ja siirtyvät seuraavana päivänä naapurikauppaan. Tämä on ilmeisesti jossain määrin järkyttävä tieto:
"Ai siis ette enää ole tässä huomenna?"
"Ei, muutamme naapurikauppaan."
"Siis minnekä te muutatte?"
"Naapurikauppaan."
"Te ette siis enää sitten ole tässä huomenna?"
"Ei, muutamme tuonne naapurikauppaan."
"Ai minne siis?"
"Tuonne naapurikauppaan. Vuokrasopimus menee umpeen."
"Ai, ettekö te siis olekaan tässä enää huomenna?"
Tässä vaiheessa oli pakko syöksyä väliin, tunkea rahat myyjälle kouraan ja puoliväkivalloin survoa munkit pussiin ja suorittaa kanssaihmisiä uhmaava indianajonesmainen syöksy joukkoliikennevälineeseen.
Joskus ihmiset jäävät jumiin ikuiseen silmukkaan, aivan kuten tietokoneetkin. Silloin ei ole syytä enää jonottaa, vaan hylätä opitut käytösmallit ja vain tehdä se, mikä on tehtävä. Tai muuten voi olla vaarana joutua suomalaiseen sketsiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)