Oletko aina pessyt ikkunoitasi väärin?

Jos pesee ikkunansa tarpeeksi harvoin, ei ole väliä milloin ne pesee ja millä. Kaikki on parempaan päin.

Avaan ja suljen parvekelasin, välissä suihkautan pesuainetta ja vilautan kuivauslastaa. Toistan, kunnes olen hinkannut muistot pois. 

Nelivuotiaana tyttäreni piirsi joulusaunan jälkeen joulukuusen höyrystyneeseen ikkunaan. Kuusivuotiaana isin. Joskus myöhemmin koko perheen. Nyt hän ei enää piirrä.

Tahmaiset sormenjäljet, löylyjen muistot

pyyhin ne kaikki pois.

Ja vaikka jätän jälkeeni raitoja,

näen silti nyt kaiken kirkkaammin.

Kesälomalla

Tutkin puolukan kukkaa kuin mikroskooppi
  annan hyttysen hyväillä ihoani
    lasken käen antamia elinvuosia

Minua kaipaava voi etsiä minut rannasta

Sillä ylhäällä on kaaos,
  alhaalla rauha
                                                 ja kivinen polku välissä.

Vain matoja

AI:lla generoitu, koska näistä tulee vaan niin hassuja.

Tiedättehän korvamadot?

Minulla on silmämatoja. Ei sellaisia ällöjä valkoisia, jonka saa kun ui saastuneessa joessa Afrikassa, vaan sellaisia kuvia, jotka pomppii mieleen silloin kun on juuri nukahtamassa.

Joskus ne tarttuvat peleistä: Aikoinaan pelasin Tetristä niin paljon, että näin taivaalta putoilevia palikoita. Tai vanha Civilization -peli, jonka jälkeen kaikki näytti kuusikulmioilta.

Raaputin tuossa karstaa irti induktioliedestä sellaisella liesiraaputtimella, ja herran jestas että se oli tyydyttävää. Nyt kun suljen silmäni, näen vain miten suit sait, karsta irtoaa ja alta paljastuu kirkas lasipinta.

Tunnen jopa sen tunteen sormissani. Onko minulla myös käsimato?