Ah, kuuma sauna
vie pois murheet ja stressi
löylyn kohaus.
sunnuntai, lokakuuta 30, 2022
tiistaina, lokakuuta 25, 2022
Voi yksinäisen miehen viedä marraskuu...
Se on nimittäin taas sellainen pähkinät jäässä tilanne, kun tulee pitkän työpäivän jälkeen kotiin, ja olkapäällä on laukku ja toisessa kädessä kaksi isoa kassia täynnä hyhmää ja aladoobia, ja on ihan hirveä vessahätä ja sitten avaimet on juuttuneet jotenkin taskunpohjalle ja kuuluu rits kun niitä nykii, ja valot sammuu ja avaimenreikää ei löydä millään ja lukko reistaa ja ON IHAN PAKKO PÄÄSTÄ JUST NYT SINNE VESSAAN ja pakasteetkin sulaa.
Et silviisii.
Vaikka itkisin
mitäpä se auttaisi?
Pimeyden sade.
perjantaina, lokakuuta 21, 2022
Jos haluat painaa ykköstä, paina ykköstä...
Kertokaapas nyt sedälle, että miten on mahdollista, että jos Nordean asiakaspalvelu lupaa palvelua 0-2 minuutissa (silloin harvoin kun se lupaa näin), niin millainen aikakone niillä on käytössä, koska pelkkä alun "heippa, tervetuloa Nordeaan, höpöti höpöti höpötititi höö, jos haluat painaa ykköstä, paina ykköstä" kestää kaksi minuuttia ja kaksitoista sekuntia. Nimittäin kellotin.
perjantaina, lokakuuta 14, 2022
Ystäväni Tars Tarkas
Kun olin nuori, luin Edgar Rice Burroughsin Mars-kirjat. Matkasin mielessäni John Carterin mukana avaruuden tyhjiön halki punaiselle planeetalle, taistelin hänen rinnallaan, ratsastin thoatilla loppumattomilla sammalpreerioilla ja ihastuin Dejah Thorikseen, Marsin punaihoiseen prinsessaan. Dejah Thoris taisi jopa olla ensimmäinen ihastukseni.
Sen jälkeen aina kun olen nähnyt Marsin punaisen silmän taivaalla, ajattelen noita hetkiä kirjojen parissa. Aikuisena ne eivät enää ole kovin kiinnostavia, koska ne eivät suoraan sanottuna ole mitenkään hyvin kirjoitettuja. Mutta muistot elävät.
Tänään taivaalla loistaa kirkkaana Jupiter. Se on lähempänä meitä kuin kertaakaan kuuteenkymmeneen vuoteen. Haluan uskoa, että jossain maailmassa on joku nuori, joka kohottaa katseensa tuohon kaukaiseen planeettaan ja unelmoi samoin kuin minä aikoinaan.
Kun ikäännymme
emme me viisastu
vaan tulemme enemmän
itsemme kaltaisiksi.
sunnuntai, lokakuuta 09, 2022
Poljen
Lehdet vain kahisee
en tiedä missä oon tai minne meen
mä vaan poljen
Piknik tai kiekkogolf
se on mulle yksi ja sama
mä vaan poljen
Puiden varjoissa pysähdyn
nauttimaan sallittua hedelmää
mä vaan poljen
Kun ovi sulkeutuu, toinen aukeaa
kunnes se on se viimeinen ovi
mä vaan poljen
lauantaina, lokakuuta 08, 2022
Valoja yössä
kuiskaat yössä korvaani.
Tuntea sinut.
Hikisenä nukkumaan.