Litsis

Mikä onkaan mukavampaa ja ihanampaa kuin aloittaa vauvakirja kansilehdelle teipatulla raskaustestin liuskalla, jossa kaksi vaaleaa viivaa ikäänkuin rakastelee toistensa kanssa etäältä?

Toisin oli ennen. Tiesittekö, että vielä kuusikymmenluvulle asti raskaustesteihin käytettiin rupikonnia? Jos äidin pissa sai aikaan siittiöntuotantoa sammakoissa, niin bingo, raskaus oli todettu, ja lappuun kirjoitettiin "bufo bufo: positiivinen".

Siinä tulivat sitten hyvään käyttöön opit kasvistojen kokoamisesta, kun sen sammakon littasi kansien väliin; ja sitä oli sitten kiva katsella päiväkahveilla siskosten kanssa.

Tosin, sammakot olivat uudelleenkäytettäviä. Niitä säilöttiin jääkaapissa (jotta ne pysyisivät kohmeisina - vaihtolämpöiset raukat) neljän viikon ajan, jonka jälkeen ne saatettiin jouduttaa uuden pissasuihkun kohteeksi.

Näihin ajatuksiin, näihin tunnelmiin. Nyt tiedätte, miten toimia, jos joudutte tekemään raskaustestin viidakossa. Hyvät viikonloput!

Kruusailun synty ja sen todistus

Suomalaista kruusailua (kursailua? Paljastanko nyt kotipaikkani jonkin oudon murrevian takia?): Viimeistä palaa ei saisi ottaa, koska se on epäkohteliasta. Samaten on epäkohteliasta pakottaa toinen tilaan, jossa hän joutuu olemaan epäkohtelias - eli siis toiseksi viimeisen palan ottaminen on myös epäkohteliasta.

Matemaattinen induktio on menetelmä, jossa osoitetaan ensin, että jokin on totta ensimmäisellä askeleella, ja sitten osoitetaan, että se on totta mille tahansa askeleelle ja sen jälkeiselle askeleelle. Tähän sovellettuna siitä on helppo nähdä, että jokaisen palan ottaminen on epäkohteliasta.

Seuraa siis loogisesti se, että ensimmäisenkin palan ottaminen on epäkohteliasta - mikä täydellisesti selittää sen, miksi suomalaisen on niin perhanan vaikea aloittaa sitä kakkua, ja tulla kahvelle ennen kuin on kolmesti kutsuttu. Vasta kun emäntä alkaa uhkailla ranteittensa avaamisella, sopii herrasväen ottaa se ensimmäinen pala.

Myöhemmin toki emäntä pyytelee anteeksi, että ei ollut tämän parempaa ja onhan se vähän reunasta palanut, ja kahvikin on sitä tavallista, eikä kuppejakaan ollut samaa sarjaa enempää. Mutta tämä väärä nöyryys onkin sitten erillisen todistuksen aihe.

Mitäs me, matematiikan uhrit.

Talkkuna!

Mikä olisikaan parempi kesävälipala kuin ruokalusikallinen talkkunaa sekoitettuna viiliin, syötynä tuoreiden marjojen kera?

Sääli, että talkkunaa ei tunnuta tuntevan enää. Nuorten luulisi kiinnostuvan, sillä harvoinpa sitä saa vetää kamaa ihan laillisesti - vaikka pillillä suoraan pussista.

Pitäisi varmaan järjestää talkkunabileet, jossa maisteltaisiin eri alueiden perinnetalkkunoita ja kiisteltäisiin siitä, kuuluuko oikeaoppiseen talkkunaan herneet tai pavut vai ei. Lopuksi läsnäoleva pohojalaanen voisi pistää kaikki harhaoppiset puukkoon.

You know you love me

Istun parvekkeella ja katselen, kun Venus loistaa vaativasti taivaanrannassa. Mietin elämää, ja sitä, miten se tuntuu raivostuttavilta mitättömyyden kausilta, jota katkovat onnen tai murheen hetket.

Venus ei välitä. Se loistaa nyt tuolla, kuten se on loistanut jo miljardeja vuosia, ja se loistaa samoin niille lukemattomille sukupolville, jotka kokevat samat tunteet minun jälkeeni.

Sillä kukaan meistä ei ole niin ainutkertainen kuin haluaisi, eikä niin tavallinen kuin pelkäisi.

Tiedän nyt, miltä John Carterista tuntui.

Tule syliini, kesäyö.
Haluan imeä sinut itseeni
rutistaa rintaani vasten
kuin kadotetun rakastajan.

Pätee myös mansikoille

Sanovat, että ihmisestä kertoo paljon se, syökö ensin parhaat namit ja jättää huonot viimeiseksi; vai syökö ensin pahat pois, että lopuksi jää paras maku suuhun.

Kukkua, sanon minä. Korkeintaan se kertoo montako jakajaa sillä namulaatikolla on - yksin ollessaan on varaa valikoida, mitä jättää jäljelle. Jos muitakin halukkaita käsiä pääsee boksille, niin totta kai sieltä kannattaa kahmia parasta, mihin yltää. Muuten voi jäädä ilman.

Nimim. meillä on enää pelkkiä kirsikka-rommi-anjovis -konvehteja tai muita ekvivalentteja entiteettejä.

TUO PARTA LÄHTEE TAI MINÄ LÄHDEN

Sanovat, että nainen on kuin viini, joka vain paranee vuosi vuodelta.

Sanovat myös, että mies on kuin viili, joka homehtuu jo viikossa yksin kotona.

Hyvää lomaa vain kaikille!

Runotorstain ollessa tauolla täällä jatketaan, maailmanmenosta sen kummemmin välittämättä, turhaa stressiä ottamatta, sormiväreillä satunnaisia ohikulkijoita maalaillen.

Kaupungin kesä:
  vastaleikattu ruoho
    dieselin katku.

(Kehuivat tänään hyväksi kirjoittajaksi. Hitto, pitäisiköhän kirjoittaa jotain oikeaa ja osoittaa väite vääräksi?)

Keskiyön aikaan

Tälläisinä iltoina
pitäisi istua kallioilla
viileällä pussikaljalla
kuunnella huminaa
jauhaa skeidaa
hakea lämpöä
muistella
haikeilla
väsyä
olla.