Uraa!

Voe käen käkätin.

Silmäkulmaan osui periferiamarketissa vieraillessani todellinen miehinen superuutuus: XZ Olutshampoo.

Kuvitelkaa TV-mainos, jossa römeä miesääni tokaisee: "Kaksi pulloa saunaan? Ei ikinä, mä vaan haluan pestä ja juoda."

Olutshampoo. Voiko täydellisempää tuotetta ollakaan - paitsi ehkä jos siihen saisi yhdistettyä vielä Leathermanin?

Nauraa hekotan
  kysynnän ja tarjonnan
    lain äärellä.
  Kaupassa ne kutsuvat
    taas yhdeksi hulluksi.

Viimeistä viedään

Joulua.

Yritän itkeä
  mutta olen kuivunut
    sielua myöten.
  Raskaan työn raatajana
    murheiden kantajana.

Pikkujoulupostaus

Vai että oikein bloggaajien pikkujoulut? Ja että ihan melkeinpä naapurissa?

Sinne heti!

Paitsi että....

Meni jo.

Sohvalla yksin
  töllökin jo vaiennut
    aina myöhässä

Huonoa runoutta

Niin, huonoa runouttahan tämä blogi on tulvillaan. Mutta ei niin matalaa aitaa, ettei Sivusta siitä limboaisi ali! Tämä on erityisesti Runotorstaita varten - kakkatankaa huonoilla riimeillä, kirjoitusvirheillä ja virheellisellä tavujaolla!

Kuului plumpsahdus
  suolesta ilon parahdus
    roiskeet seinillä
  lehmät heinillä sekä
    yleisön riemualpodit!

Hard, anteeksi, mitä?

Menipä ulkomainen tuontiolut väärään kurkkuun, kun televisiosta pärähti naamalle Hard Rats Halleluja, tuo Lordin europliisu suomeksi soitettuna ja laulettuna ylisöpöjen animaatiorottien äänillä ja kuvalla.

Voikohan tuollaisesta saada jumalanpilkkasyytteen? Tuollainen nakertaa koko universumin esteettistä takajalkaa ja saattaa aiheuttaa spontaanin imploosion ja koko luomistyön katoamisen itseensä kuin rivo vitsi vapaavalintaisen ääriuskonlahkon kesäleirillä!

Rock-n-roll rottii ollaan, ei anneta armoo...
kissat tai joukot ei meitä hengiltä saa


(No ei vaiskaan. Retkotin sohvalla ja hirnuin itseni kipeäksi.)

Ei voittoa

Mjaha. Eipä siitä sitten mitään herunut. Enmämitäänolishalunnutkaan.

Onhan minulla
  vielä vapauteni
    vaikkei kunniaa.

Niin kauan kuin miehellä on yhdetkin kalsarit ja olutta, kaikki on hyvin.

Mikä tarina?

Tämänkertainen Runotorstai oli jotenkin outo. Sillä eikö jokainen runo kerro tarinan? Eikö jokaisessa hetkessä ole kaikkien edeltävien hetkien synteesi?

Ojan pohjalla
  vääntynyt polkupyörä
    hylätty pipo
  Poliisiauton luona
    itkee isä kiirettään.

Runotorstai

Juicen runo avasi paljon muistoja asioista, joita en uskonut enää kaipaavani. Ne hiljaiset illat, joita vietimme vanhassa tehtaassa puhuen filosofiaa. Ne pimeät elokuun yöt, jolloin voimaini tunnossa olisin voinut tehdä mitä vain. Ne ikuiset ystävät, jotka katosivat elämästäni kertaheitolla.

Täydellinen suomalainen haiku. Se tuo Juicen runo on. Totuus, vain henkäisyn mittainen. Minä en ole mitään sen rinnalla, enkä koskaan olekaan. Kaikki tämä on vain vanhan napin kolinaa tyhjän säilykepurkin pohjalla.

Jäisipä jotain
  minustakin jäljelle
    talven tullessa