Käpyjä, valheita ja videonauhaa

Härremängyyd, miten tämä on voinut jäädä huomaamatta. Valokuvaavia oravoita!

Kiitokset anonyymille postittajalle vinkistä. Käpy on jo postissa.

Runotorjantain aiheena on tällä kertaa valo. Toimiston ikkuna antaa katetulle sisäpihalle, josta kuultava valo jollain lailla muistuttaa minua ulkoilmasta. Tai ehkä ruotsinlaivan keskihintaisista hyteistä.

Mutta vaikka miten ulkona pimenisi, toimistossa palaa aina monitorin kalpea kajo.

Miljardi vuotta
  ja sininen planeetta:
    Ihmisen koti
  Tänään satavuotinen
    valojen valtakunta.

Maanantain toivotut

Menin sitten ja osallistuin. Laitoin pari tusinaa liuskaa kirjekuoreen, ja lyhyen sisäisen kamppailun jälkeen annoin kuoren postitädille. Hän halusi laittaa siihen ehdottomasti joitain kauniita postimerkkejä, koska "sehän oli matkalla runokilpailuun."

Nyt on jotenkin haikea olo, aivan kuin olisi päästänyt koko talven hoivaamansa eksyneen oravan vapauteen. Siellä se tohottaa puun latvassa, isopäisenä ja vähämielisenä, eikä se enää koskaan tule takaisin. Kunhan ei vain jäisi auton alle.

Minä olen kuin
  sipulipuutarha:
    täynnä kyyneliä

Kiire

Kaupan hyllyltä löytyy jos jonkinmoista eksoottista hedelmää. Useimmista en edes tiedä, mitä niille pitäisi tehdä, ja joistain kuoriutuu varmasti painajaisia. Kaikki jalostuksen, geenimanipulaation, lannoituksen ja kasvihuoneiden tuotosta.

Luomutuotteet on laitettu nurkkaan häpeämään.

Kurinalainen
  ihmisen koskettama
    kadonnut luonto
  Meille ei enää kelpaa
    vapaudessa kasvanut.

(Ja Runotorstaihinhan tässä osallistutaan. Mukava juttu, tuo. Tulee motivoiduttua kirjoittamaan tänne.)

Sarkasmi On.

Otsa hiessä
  nojaan viileään lasiin
    manaan kipua
  Raivottaret päässäni
    jättäkää minut rauhaan!

Innoitus: Runotorstai ja loman loppu.