Ja sellainen pussi kivasti piilottaa, että mitä sinne on laitettu. Se voi olla jotain kallista shampanjaa, tai sitten sellainen parempi punaviini, tai sitten jopa sellainen kyykkyvalkkari! Voipa se olla jopa pullo jallua tai satunnainen kossu – vitsiksi tietysti. Se pussi tekee lahjasta tasa-arvoisen ja keskiluokkaisen. Voidaan jopa argumentoida, että Alkon lahjakassi on keskiluokkaisin asia, mitä kaikilla meistä on yleensä aina vähintään yksi jossain keittiön kaapissa piilossa.
Nimittäin niitä pussejahan ei heitetä pois, kun ne ovat niin hyviä ja näppäriä lahjan kääreitä. Ne vain taitellaan siististi ja piilotetaan keittiön kaappiin sinne leivinpaperin taakse, ja siellä ne nököttävät vuosikaupalla, odottaen sitä, että tulee jokin sopiva tilaisuus.
Ja tilaisuuksiahan syntyy, kun pitää yllättäen viedä jollekulle lahja. Keskiluokkainen ihminen vain nappaa sieltä toisesta keittiön kaapista pullon sitä Hyvää Punaviiniä, Joka Piti Juoda Jouluna Mutta Unohdinkin Ostaa Mirja-tädille Lahjan Niin Tämähän Käy Oivasti, sujauttaa sen vanhaan Alkon pussiin ja kas, se onkin oiva lahja. (Tämän takia niihin pusseihin ei koskaan saa kirjoittaa nimeä!)
Mutta! Koskapa vanhat pussit kiertävät ikuisesti, ja joskus joku ostaa uusiakin, niin jossain kohtaa täytyy tulla sellainen hetki, kun Suomi pyörii pelkästään vanhojen Alkon lahjapussien varassa, eikä uusia enää kannata ostaa!
Silloin olemme saavuttaneet alkonlahjapussisingulariteetin.
Iloista joulua!