Parisuhdeaikaa

Harrastin tänään kiihkeää parisuhdeaikaa käsi kumihanskassa hakkasi kaapin laitaa kovaa paukutusta ja ahkeraa rynkytystä vähän naurua, enemmän kärsimystä.

Mutta nyt on se kaapisto vihdoin koottuna! Seinät suorassa, taustalevy oiottuna! Vielä loputkin tavarat sisään kannoimme, ponnistuksesta väsyneinä sohvalle sammuimme.

Tärkeintä on se, ettei tee elämässä lainkaan virheitä

Totesin tuossa, että tehokkain tapa saada keittiö kiiltämään, on osallistua kirjoituskilpailuun, jonka deadline on kahden viikon päässä.

Prokrastinointiyritykseni epäonnistui kuitenkin surkeasti ja sain kuin sainkin novellin matkaan. Tai siis luulisin näin. Iski viime metreillä kuume ja olen saattanut hallusinoida koko asian.

Tekstistäkin tuli melko hapokasta, eikä oikeinkirjoituskaan luultavasti ole ihan kohdillaan. Mutta pääasia on, että Sain Aikaiseksi, koska on ihan ok tehdä paskaakin, kunhan vain tekee. Itsellenihän minä näitä tekstejäni pääasiassa kirjoitan ja jos joku muu niistä saa myös jotain perverssiä tyydytystä, niin aina parempi.

Yksi lempipodcastejani kaukaisen 2000-luvun alussa oli Mur Laffertyn aloittelevaa kirjailijanuraa seuraava "I should be writing", joka paukutti päähäni kuolemattomat sanat "It's okay to suck". Podcast on muuten edelleen olemassa ja Mur on nykyään palkittu kirjailija, joten lähden siitä, että hän oli jotakuinkin oikeassa.

Kummelikin otti asiaan aikoinaan kantaa toteamalla, että "tärkeintä on se, ettei tee elämässä lainkaan virheitä."

Lähitaide

Tekoäly on kyllä tehnyt ihmeitä luovuudelleni. Ei, en siis tarkoita sitä, että käyttäisin tekoälyä luovaan työhön mitenkään erityisesti; vaan sitä, että kun internet alkaa täyttyä AI-roskasta, niin minun ihmiskätösin tekemäni räpellykset alkavat erottua laadukkaina. Kun yleinen taso laskee, niin huonotkin näyttää paremmilta.

Tosin se pitää sanoa, että se, mihin ihmiset ovat alkaneet tekoälyä käyttää, todistaa kyllä vahvasti, että luovuus ei ole kateissa. Moni sellainen asia, joka ei ole ollut aiemmin mahdollinen, on nykyään mahdollinen saavuttaa tietokonetta hyväksi käyttäen. Esimerkiksi vaikka peleissä on mahdollista luoda suunnaton määrä pelihahmoja täyttämään kokonaisia kaupunkeja. He kävelevät, juttelevat keskenään, puuhailevat pieniä askareitaan tavoilla, jotka näyttävät meille mielekkäiltä ja luovat vahvaa immersiota pelimaailmaan.

Vaikka internetissä on paljon "sisältöä" ja Piilaakson superjätit haluavat meidän olevan yksin kotona skrollaamassa heidän valitsemaansa - ja hyvin monetisoitua - virtaa, on hyvin mahdollista kuitenkin, että "lähitaide" nousee uuteen kukoistukseen. Lähitaide – kuten musiikkiesitykset tai teatteriesitys kotonasi, tai lähitaikuus baarissa – kun on ainutkertaista, tapahtuu hetkessä, eikä sitä voi tallentaa. Voit kuunnella musiikkia suoratoistosta tai voit katsoa videoita, mutta se tunne, minkä voi kokea lähitaiteen äärellä on koukuttava, ja sitä ei purkitettu taide voi toistaa.

Pitäisi vain saada ihmiset kokemaan se useammin.

Valo ja varjo
  menetys haihtuu muistoksi
    niin rakkaaksi

Olen puhdas

Täydellisuuden (tai "puhtauden") vaatimus on taktiikka, joka toimii aina, koska kukaan ei ole täydellinen. Aina löytyy jotain kritisoitavaa.

On esimerkiksi ihan sinällään sama, siirtyykö puolet maailmasta täyskasvissyöjiksi, vai siirtyykö kaikki puoliksi kasvissyöjiksi. Kulutus on sama molemmissa tilanteissa, MUTTA jälkimmäisessä ollaan kaikki samassa veneessä, eikä kenenkään tarvitse yrittää olla täydellinen.

Tärkeintä on pyrkimys ja eteneminen, ei yksittäiset teot. Takapakkia tulee aina. 

Toki on vaikeaa uskoa saarnausta tupakoinnin vaaroista, jos saarnaajalla on sätkä huulessa. Me ihmiset vaan toimitaan sillä lailla. Mutta toisaalta, jos saarnaaja kertoo lopettaneensa neljä kertaa ja langenneensa joka kerran uudelleen, niin ehkä hänestä voi silloin oppia paljonkin. Esimerkiksi sen, miten heikko ihminen on kasvottoman myyntikoneiston edessä.

Ihminen kuitenkin oppii paremmin virheistään kuin onnistumisistaan. Siksi on tärkeää puhua niistä syyllistämättä. 

Täydellisyyden vaatiminen on joskus jopa tietoinen strategia joiltakin. "Vihollinen" pitää asettaa mahdottomaan tilanteeseen, peliin jota ei voi voittaa. Kobayashi Maru, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Sen pelin voi voittaa vain rikkomalla säännöt.

Tai yksinkertaisesti olemalla pelaamatta.