maanantaina, kesäkuuta 30, 2025

Ole hyvä

Suvaitsevaisuus on mielestäni sopimus – ei moraalinen tai eettinen katsantokanta. Annan sinun elää elämäsi kuten haluat, jos minä saan elää elämäni kuten haluat. Näin ajateltuna on selvää, että ihmisiä, jotka haluavat ottaa minulta pois oikeuksia, ei tarvitse suvaita. He rikkovat sopimustamme (tai eivät ole koskaan olleetkaan osa sitä), joten suvaitsevaisuus ei koske heitä.

Toki olemme yhteiskuntana päättäneet tietyistä rajoitteista ja säännöistä siihen, miten kukin saa elämäänsä elää, sekä myös mitä velvoitteita meillä on yhteiskuntaa kohtaan, ja nämä on koodattu laeiksi ja sopimuksiksi. Demokratiassa ne on päätetty yhdessä. Mutta niiden ulkopuolella pätee suvaitsevaisuussopimus.

Se, että et ymmärrä toisten elämäntapaa, tai sinua häiritsee se, että edes kuulet heidän elämäntavastaan on ihan ok. Maailmassa on paljon asioita, jotka ovat moraalimme ja ymmärryksemme vastaisia. Mutta jos alat vaatia, että muiden pitäisi muuttaa elintapaansa siksi, että sinulla on epämukava olo, niin rikot sopimusta, eikä muiden tarvitse suvaita sitä.

(Pyytäminen ja omien tunteiden tuominen framille on sitten eri asia. Sitten voidaan keskustella ja ehkä päästä johonkin ratkaisuun.)

Liehutan värejäni
ankeuden tummassa tuulessa
annathan minun kulkea
näillä kapeilla kalliopoluilla
ettemme vahingossa tönäise toisiamme

sunnuntai, kesäkuuta 29, 2025

Kontsan ja Jöötin seikkailut

Koska Sivustan kirja on saavuttanut jo niin suurta suosiota, Sivusta Yhtymä on päättänyt nyt tuotteistaa kokonaisen elokuvasarjan! Koska toimitus suuressa kauneudessaan ja viisaudessaan olisi liian monimutkainen selvitettäväksi rahvaalle kahden tunnin aikana, olemme päättäneet keskittyä modernin työelämän setvimiseen tutustumalla Sivustan sisältötiimiin ja sen dynaamiseen voimakaksikkoon Kontsaan ja Jöötiin.

Kontsan ja Jöötin seikkailuja voitte pian seurata mm. sellaisista elokuvista kuten

Kontsa ja Jööti päivittää linkkarin

Kontsa ja Jööti ja kadonnut konversio

Kontsa ja Jööti palvelumuotoilee

Ideaatiota, Kontsa ja Jööti!

Kontsan ja Jöötin offsite workshop

Kontsa ja Jööti influenssereina

Kontsan ja Jöötin oiva nosto

Kontsa ja Jööti Threadsissa

Kontsa ja Jööti perustavat yhteisön

Kontsa ja Jööti kultissa

Maailman omistajat Kontsa ja Jööti

Kontsa ja Jööti tapaavat Sivustan "asiakaspalvelun" Luigin

Kontsa ja Jööti päivittää linkkarin 2.

lauantaina, kesäkuuta 21, 2025

Suomalaisuutta saunassa

Istun kuntosalin vasta remontoidussa saunassa, kun seuraani liittyy toinen mies. Istumme siinä vaiti, kuten asiaan kuuluukin. Sitten pieni, sisälläni asuva sosiaalinen otus kuitenkin herkeää kysymään, että mitäs pidät uudesta saunasta.

Hän ei vastaa.

Ajattelen, että onpas siinä mies, joka miettii vastaustaan. Ensin se tuntuu silleen mukavan suomalaiselta, mutta mitä pidemmäksi vastaus venähtää, sitä oudommalta minusta alkaa tuntua.

Hetken päästä ajattelen, että ehkä hän ei kuullut kysymystäni. Etikettiinhän kuuluu, että sopivan ajan päästä kysytään, että "anteeksi sanoitko jotain". Mutta ei hän mitään kysy.

Hetkinen – sanoinko sittenkään kysymykseni ääneen? Epäilys valtaa mieleni, kun hiljaisuus jatkuu. Alan epäillä itseäni ja mielenterveyttäni.

Ehkä hän on huonokuuloinen? Ei, ei voi olla. Kuuliin hänen kuitenkin keskustelevan ihan normaalisti aiemmin.

Ehkä hän ei ole suomalainen? Tai ehkä hän on huonokuuloinen?

Istumme hiljaa vierekkäin. Heitän löylyä. Ei reaktiota. Ei mitään keskustelua. Rauha valtaa mieleni, sillä hän ei varmaan vain kuullut tai ymmärtänyt mitä sanoin.

Poistun viimein ja täytän kiulun ulkopuolella, kuten etikettiin kuuluu. Kun nostan sen takaisin sisään, hän sanoo minulle "kiitoksia kiitoksia" erittäin selvällä suomen kielellä.

Poistun pukuhuoneeseen tyystin hämmentyneenä. Mitä oikein tapahtui? Ja miten on mahdollista, että suomalaiset pystyvät gaslightaamaan toisensa sanomatta mitään? Suomalaiset, maailman ainoa kansa joka on onnistunut tekemään hiljaisuudesta aseen.

(Erinomaista juhannusta ja juhannussaunaa kaikille!)

torstaina, kesäkuuta 12, 2025

FOMO

Opettelin aikoinaan jonglööraamaan. Kun heitin kolmea palloa, minulta kysyttiin "osaatko neljällä"? Jos heitin neljää palloa, minulta kysyttiin "osaatko viidellä"?

Siitä pitäen olen ymmärtänyt, että joitain ihmisiä ei kiinnosta se, mitä osaat – vaan se, mitä et osaa, mitä et ole. He määrittelevät olemassaolon negaation kautta: mitä ei olla, mitä ei syödä, mihin ei uskota, mitä ei tehdä. Heillä on mielessään ideaali-ihminen, johon kaikkia verrataan.

Siinä kisassa kukaan ei voi olla täydellinen. 

Toki kaikilla tulee hetkiä, jolloin joutuu sanomaan, että "ei, en ole tuollainen". Silloin suljemme jonkin oven ja määrittelemme itsemme ulos. Jotkut tuntevat sielussaan sen äänen, mikä syntyy, kun numeroimaton määrä tulevaisuuden todennäköisyysfunktioita romahtaa nollaan. Joskus se ääni on kuin enkelten laulua; joskus se muistuttaa korpin rääkäisyä.

En halua kokea itseäni negaation kautta. Haluan sanoa "joo, ja...!" Haluan olla kaikkea kaikkien kanssa koko ajan!

Elämän FOMO.

tiistaina, kesäkuuta 10, 2025

Makaronilaatikkoa

Minä ajattelin, että teenpäs nyt makaronilaatikkoa, koska sitten minulla olisi makaronilaatikkoa ja sehän on paljon parempi kuin että ei olisi makaronilaatikkoa ja sitten minä laittaisin sitä pakastimeen pienissä siistissä laatikoissa ja sitten minä olisi sellainen mies, jolla olisi pakastimessa makaronilaatikkoa, koska sellainen mies minä haluan olla, mutta sitten kun minä olin sen makaronilaatikon laittanut uuniin niin minä sähelsin sen uunin kanssa ja laitoin vain pelkän valon päälle ja nyt minulla on vain vähän silleen hyytynyttä makaronilaatikkoa joka on vain makaronilaatikon näköistä mutta ei oikeasti ole yhtään makaronilaatikkoa ja minä en sitä voi laittaa pakastimeen joten en olekaan enää semmoinen mies jolla on makaronilaatikkoa pakastimessa ja tämä ei nyt vaan kuulkaa sovi ja minulle iski nyt sitten semmoinen identiteettikriisi.

MUTTA TUNTIA MYÖHEMMIN MINULLA ON MAKARONILAATIKKOA mutta se on ihan liian kuumaa laitettavaksi pakastimeen niin laitoin sen parvekkeelle jäähtymään ja menen nukkumaan ja nyt kuulkaa varmaan käy niin että unohdan sen sinne parvekkeelle ja sitten kun tulen keskiviikkona kotiin niin sitten minulla on jo vähän homehtunutta makaronilaatikkoa jossa on linnunjalkojen kuvia ja kaksi kärpästä ja sitten en edelleenkään ole mies jolla on makaronilaatikkoa pakastimessa enkä kyllä ala enää mitään jos näin käy.

Mutta jos minä muistan aamulla niin sitten minulla on makaronilaatikkoa pakastimessa pienissä siisteissä rasioissa ja olen onnellinen ja onnellinen ja onnellinen ja onnellinen ja onnellinen ja onn

maanantaina, kesäkuuta 09, 2025

Tähtien lapsia

Olemme tähtien lapsia sanotaan. Mutta totuus on mielenkiintoisempi: Ihmisen kehosta löytyvistä ainesosista 85% on peräisin vanhoista tähdistä, jotka ovat eläneet, muuntaneet vetyä raskaammiksi alkuaineiksi, ja sitten puhaltaneet kerroksensa avaruuteen tähtipölyksi. Tähtien ytimet elävät vielä jossain muodossa valkoisina kääpiöinä Linnunradassamme.

Supernovista, noista massiivisten tähtijättiläisten elämän päättävistä repivistä räjähdyksistä peräisin on noin 5% (kalsium, fosfori, rikki, kloori ja rauta). Osa noista tähdistä on romahtanut mustaksi aukoksi; osa neutronitähdiksi; osa repeytynyt tyystin palasiksi.

Alkuräjähdyksestä, tuosta ajan ja avaruuden synnyttäneestä kataklysmistä kehossamme asuu noin 10% edestä vetyatomeja. Jokainen vesilasi, jonka juot, sisältää 14 miljardia vuotta sitten syntyneitä atomeita. Ne ovat nähneet ajan alun, ja luultavasti tulevat näkemään ajan lopun. Niiden skaalassa se aika, minkä ne asuvat kehossasi, ei ole edes unen arvoinen.

Vain noin kaksi grammaa kehostasi on syntynyt pääasiassa neutronitähtien törmäyksissä – käsittämättömän väkivaltaisissa tapahtumissa, jossa iso osa materiasta romahtaa mustaksi aukoksi ja loput sinkoavat kauas avaruuteen.

Jokainen atomi, joka kehossasi on, on matkannut koko maailmankaikkeuden läpi päätyäksesi juuri sinun kehoosi. Näiden atomien sisarukset matkaavat muilla planeetoilla; tai ne jäähtyvät hiljaa biljoonien vuosien kuluessa; tai ehkä ne ovat kadonneet mustaan aukkoon, pois tästä ajasta ja avaruudesta.

Ajattelen joskus tätä öisin ja tunnen oloni yhtäaikaa sekä ihmeelliseksi että tyystin mitättömäksi.