Kymmenet tuhannet seuraajani ovat ihmetelleet, että miksikä minulla on tuollainen "eritteet" -kategoria tässä blogissa. No, tälläisten juttujen takia.
Siinä minä toimitin Tärkeitä Asioita, niinkuin Tärkeän Ihmisen kuuluu. Tai, no, osallistuin alushoususillani aamiaisella työpaikan tiedotustilaisuuteen. Mutta se oli Tärkeää! (No ei ollut.) Vatsassa alkoi vääntää poikkeuksellisen ilkeästi, aivan kuin sieltä olisi jokin alien tulossa sanomaan kukkuu ja katso nyt vähän mitä syöt, senkin rasvamaksa, ja eihän täällä ole enää tilaa, että tulin nyt vain sanomaan että muutan nyt tästä ja avaimet sulla jo onkin.
No, kokemuksesta jo vähän oppineena lähden rynnimään kohti vessaa ketterästi kuin kirahvi ei, ja jo matkalla tajuan, että olen auttamatta aivan myöhässä, ja tavaraa alkaa tulla kuin sementtiä sekoittimesta.
Vessaan, alushousut lavuaariin, oma takapuoli pöntölle, hetkellinen tyydytys. Pesen kalsareita käsisuihkulla ja yhtäkkiä tajuan, että viemäri ei vedä. Altaassa lillivä ruskea liemi vaan nousee ja nousee uhkaavasti kohti lavuaarin reunoja ja koko työpäivän vievä siivouskatastrofi lähenee. Sammutan suihkun ja tajuan hetkellisessä intuition välähdyksessä, että minun on kutsuttava sisäinen Trainspotting-elokuvan Ewan McGregorini, ja työnnettävä käteni tuonne suolistorakkautta hersyvään ruskeaan, sattumia täynnä olevaan liemeen, ja avattava se kierrettävä tulppa.
Ja näin, rakkaat lukijat, näin minä olen viettänyt aamuni. Käsi kyynärpäätä myöten omassa ulosteessani.
Mites teillä?
