Ei sanoja

Murhe, ikävä
    tervetuloa kylään
        vanhat ystävät        

Eikös tästä ollut jokin mainoskin?

Kävin sitten kaverin tykönä saunassa, mukavan pyörälenkin päätteeksi. Sauna oli hyvä ja seurakin oli niin mukavaa, että kotiin palattuani huomasin, että alushousut olivat ilmeisesti unohtuneet jonnekin matkalle, luultavasti jonnekin sohvalle.

Aamulla sitten kun nykersin pyöräilyhousuja pyykkikorista pesukoneeseen, niin siellähän ne olivat - mytyssä lahkeessa. Olin siis tyytyväisenä ensin polkenut kymmenkunta kilometriä ja sitten siirtynyt loppumatkaksi metroon käytettyjen kalsareiden pilkottaessa housunlahkeesta koko matkan.

On se kiva huomata, että itsensä nolaamisen taito ei silleen katoa iän myötä.

Siivousta ja kolinaa

Siivosin tuossa juuri noin satakunta lääkemainoskommenttia pois täältä blogista. Johan tässä olikin jo aika siivota.

Mutta onko aika siivonnut myös lukijat? Jos luet tätä vielä jotenkin edes semisäännöllisesti, niin arvostaisin suuresti, jos päästäisit tuonne kommenttikenttään jonkin tervehdyksen tai edes epämääräisen äännähdyksen. Tai laittaisit sähköpostia "sivusta at yahoo.com", jossa hyvin koulutetut oravat analysoivat viestisi ja päättelevät, oletko kenties oikea vai robotti.

Elämä on...

Tämä blogi on vanha. Vanhempi kuin moni muu asia elämässäni. Siksi se jatkuu, vaikka muu elämä loppuu. Ehkä löydän jälleen sen, minkä menetin.

 All those moments 

     will be lost in time 

        like tears in rain