Universumilla on jännä tapa pudottaa aina oksalta. Siinä minä olin, Tärkeä Ihminen, ja pidin Tärkeää Puhelinkonferenssia Kotona, kun vatsasta alkoi kuulua semmoinen iloinen ruplatus ja Oli Ihan Pakko Juosta.
Mutta enhän minä mihinkään vessaan ehtinyt, vaan lusikallinen ehti tulla jo matkalla. Ja tietenkin kaikki vaakasuorat pinnat olivat varatut, joten siinä minä sitten seisoin kylpyhuoneessa ja tasapainoilin läppäri kädessä ja yritin ujuttaa jalkojani pois alushousuista nyt pahemmin mitään tahrimatta, kun pomo yhtäkkiä kysyy "No Keno-Eenokki, mitäs mieltä sinä olet?"
En sanonut, että "paskaahan tämä on", koska sitä se oli, vaan suoriuduin vastauksesta älykkäästi ja harkitsevasti ja samalla siivosin alasti roiskejälkiä ja kiitin kaikkia mahdollisia pyhimyksiä siitä, että tämä ei ollut videokonferenssi.
Että jos tästä nyt jotain opetusta etsii, niin paskaahan se universumi aina antaa, mutta siihen on ehkä oppinut nykyään suhtautumaan melko ammattimaisen rauhallisesti.