Puhumisen tärkeydestä

Piti ostaa banaaneja. Vaimo teroitti lähtiessä, että ostat sitten keltaisia banaaneja. Ei vihreitä, eikä etenkään niitä missä on jo ruskeaa, koska muuten ilmeisesti maailma loppuu tai jotain sinne päin.

Noin kuutiometrin banaaneja seulottuani löysin kolme täydellistä yksilöä. Niissä ei ollut pienintäkään vikaa, ja jos ne olisi laittanut banaanien missikisoihin, jokin niistä olisi varmasti voittanut ainakin toisen perintöprinsessan palkinnon - niin täydellisiä ne olivat.

Toin banaanit sitten kotiin ja esittelin ne vaimolle, joka oli hyvin tyytyväinen. Sitten asettelimme banaanit kauniisti maljaan, siihen shakkipalkinnon ja esi-isän kuvan väliin.

Aamulla sitten heräsin vaimon moittivaan ääneen. "Näissä banaaneissa on täpliä."

NO KAI NIISSÄ NYT JUMALAUTA ON TÄPLIÄ KUN NE OLIVAT EILEN HYVIÄ JA NYT NE OVAT KYPSYNEET KOKO YÖN.

Miehen ja naisen
keskustelussa syntyy taikaa
joka pakenee ullakolle
ja vinkuu siellä peloissaan
aikojen loppuun asti.

(Runotorstai.)

"Compassion" could be my middle name. But it's "asshole".

Hyvät naiset (ja muut lukijat),

te ette tiedä miten upeaa on osata röyhtäistä ja pieraista samaan aikaan. Tämän taidon olen vihdoin, vuosien ahkeran harjoittelun jälkeen, itselleni hankkinut.

Kutittaa niin saakelisti

Suomalaisen kesä on sitä kun seisoo alasti pimeässä puskan juuressa yhdellä jalalla ja potkii toisesta muurahaisia, huitoo toisella kädellä hyttysiä, muna toisessa kädessä ja yrittää kusta kahden promillen kännissä ilman, että menee reisille.

Saatoin narrata.

Ei ole pimeää, vain hämärää.