Istuin isäni kanssa aatonaatonsaunassa ja hän siitä yllättäen toteamaan, että ateistien pitäisi jättää joulu kristityille ja tehdä normaali työpäivä. Naurahdin, ja kysyin häneltä hiljaa, olisiko sitten ollut parempi, etten minä olisi perheineni tullutkaan joulunviettoon heidän luokseen. Hän hiljeni, ja vaihdoimme puheenaihetta.
Paljon on pidetty nyt melua kristillisyyden näkymisestä koulujen joulujuhlissa; etenkin kun ei-kristittyjä alkaa olla merkittävä määrä luokissa. Ihan hyvä, että asiasta keskustellaan; se on avoimen yhteiskunnan perusta.
Keskustelua hankaloittaa se, että joulu on synteesi ainakin kolmesta kerroksesta: se alkuperäinen pakanallinen kekrijuhla, jolloin juhlittiin sitä, että oli vuoden pimein aika, ja että tästä eteenpäin asiat muuttuisivat taas valoisammaksi. Sieltä kumpuavat monet jouluperinteet kuten ylensyöminen, joulupukki, yms - jopa meikäläinen joulun nimikin on tältä ajalta. Toisena kerroksena on sitten Jeesuksen syntymäjuhla, jonka kirkkoisät aikoinaan fiksusti tuuppasivat pakanajuhlien oheistoiminnoksi. Kolmantena kerroksena on sitten nykymuotoinen, rauhoittumisen kauppaamiseen erikoistunut perhejoulu, joka lienee ehkä ottanut muotoa eniten amerikkalaisten kiitospäivän juhlasta. Siihen kuuluvat joululaulut ja helyt ja kilkkeet ja suorituspaineet rauhoittumisesta. Ehkä voisi sanoa, että uusi “joulu poissa kotoa” on vielä uusi kerros: tavataan ystäviä ja juhlitaan hillitysti vaikkapa vuokraamalla maja jostain hevonkuusesta. Pääasia, ettei tarvitse itse siivota ja tehdä joulua kotiin.
Joka tapauksessa, minusta on hieman huvittavaa ja surullistakin se, miten joku ihmisryhmä kokee omistavansa ja määrittelevänsä näinkin rikkaan perinteen kuin joulu. Joulussa riittää perinteitä kaikille, eikä kukaan noudata niitä kaikkia. Miten siis voisi sanoa, mikä on oikea tapa olla? Minä en juhli Kristuksen syntymää, koska olen ateisti. Minulle Joulupukki ja Jumala ovat periaatteessa samanvertaisia taruolentoja. Mutta ei minua häiritse mitenkään se, jos muut haluavat juhlistaa itselleen tärkeitä asioita - ja sitäpaitsi monet kirkolliset joululaulut ovat hyvin kauniita. Ei uskon puute estä nauttimasta kristinuskon perinteiden kauneudesta, aivan samoin kuin usko ei estä nauttimasta pakanallisesta joulukuusesta.
Minulle riittää joulusta paljon ammennettavaa. Sen rikkaus pitäisi olla kaikkien saatavilla.
Joulusaunaa pää hikoillen ja jalat jäässä lämmittäessään, hyvää joulua toivottaa
Sivustan toimituksen väki