Kurkkua, komisario Z?

Käski ostaa kurkkua. Ostin espanjalaisen, koska muuta ei ollut saatavilla. Se oli virhe.

Kotona se sitten alkoi: "Hei, sä oot ostanut ulkomaisen kurkun. Osta suomalaisia, ne on paremman makuisia."

Myöntelin, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Seuraavaksi kuulin kun vaimo keskustelee äitinsä kanssa ja päivitteli tapahtunutta: "Mies osti ulkomaisen kurkun, voitko kuvitella?" Seuraavana päivänä kauppalistassa oli jo selkeä ohje "kurkku (suomalainen)". Ja jokaikisessä kauppalistassa siitä eteenpäin.

Vaimon vanhempien luona sitten sai korjata tilannetta huulet krampissa: "Kyllä minä syön suomalaista kurkkua, anoppi ei nyt erikseen lähde hakemaan ulkomaista kurkkua kaupasta."

Jotenkin, nyt muutamaa viikkoa myöhemmin, tilanne on se, että puolituttujen ja kaukaisempien sukulaisten kanssa kirvesvartta keskustellessa sieltä aina ponnahtaa esille lause: "niin, sinullahan on tapana ostaa niitä ulkomaisia kurkkuja."

Luulen, että hautajaisissanikin muistetaan mainita se, miten "hän piti ulkomaisia kurkkuja niin paljon parempina kuin suomalaisia, että osti aina vain ulkomaista." Ja hautajaisväki hymistelee ja pitää pahana ihmisenä, jolla on matkalippu suoraan Helvettiin, jossa saa tanssia sitten pirunpolskaa espanjalaisten kurkkujen ympäröimänä ikuisesti. Ja sitten ollaan niin tyytyväisiä ja juodaan kahvia ja syödään kurkkuvoileipiä (suomalaisia).

On asioita, joita ei koskaan anneta anteeksi: murha, valtiopetos ja ulkomaisen kurkun ostaminen.

Piip

Sydän haljeten
  valvon koneiden kanssa
    sormet kuin ruoho

Runotorstai: "Keskonen".

Kukonlaulun aikaan

Löysin yllätyksekseni runon kananmunapaketin sisältä ja kaoottinen aamu rauhoittui.

Hyvä Laitila.