Paljon puhuvat kansalaisjournalismista, viisaammat. Että bloggaajat valtaavat maailman ja silleen. Ja että ammattilaiset jää kakkoseksi, kun kansalaisviihde tulee.
Onko se sitten kansalaiskeittiötä, kun jaan ruokani ystävieni kanssa? Menettävätkö oikeat kokit työnsä?
Pitäisikö minun tuntea pahaa mieltä, kun kansalaisliikkujana vien leivän ammattiurheilijoiden suusta?
Huhu kertoo, että vitsejäkin kertovat muut kuin standup-koomikot. Kansalaishuumoria?
Ehkä minun pitäisi ryhtyä vain kuuliaiseksi kansalaiskuluttajaksi. Mutta ehkä siirrynkin kansalaiskauppoihin, ja maksan omalla kansalaisrahallani. (En oravannahoilla.)
Kansalaissotaan tuskin lähden. Sen jätän suosiolla ammattilaisille.
Onko sillä nyt oikeasti mitään väliä? Onko ammattilaisella ja amatöörillä (tätä kai kansalaisella tarkoitetaan) mitään muuta eroa kuin että toinen kuvittelee saavansa palkkaa siitä mitä tekee, ja toinen kuvittelee tekevänsä sitä, mistä saa palkkaa?
Kysyn vaan.
tiistaina, joulukuuta 04, 2007
maanantaina, joulukuuta 03, 2007
Valintatalossa
Silmät kiiluen
seisot sinä, kynä kädessä
kuin haukka odotat kassakuittia
että voisit kirjoittaa koukerosi
ja omistaa jotain.
seisot sinä, kynä kädessä
kuin haukka odotat kassakuittia
että voisit kirjoittaa koukerosi
ja omistaa jotain.
lauantaina, joulukuuta 01, 2007
Rock on
Lauantai-iltana ympärilläni soi musiikki ja iloinen puheensorina. Istun sohvalla, kaunis nainen kainalossani, kolpakko kotimaista kylmää kädessäni ja keskustelen henkevästi hyvinpukeutuneiden ystävieni kanssa.
Ei kun hetkinen...
Äänethän kuuluvat naapurista, kaunis nainen osoittautuukin kannettavaksi tietokoneeksi, kolpakollinen väljähtyneeksi kokikseksi ja henkevä keskustelu Facebookin selaamiseksi.
Mutta ei se mitään. Oikeastaan on ihan kiva istuskella itsekseen pelkät kalsarit jalassa, kaivella nenää ja käyttää lauantai-ilta tiskeihin ja pyykkeihin.
Tiedättehän muuten, että sen astianpesukoneessa olevan veitsihaarukkatelineen saa irti, ja siitä on tosi helppo tyhjentää aterimet astialaatikkoon, eikä tarvitse juosta astianpesukoneen ja laatikon väliä teräaseet kourassa jatkuvasti?
Minulle tämä selvisi tänään, kolmenkymmenen vuoden jälkeen.
Hävettää.
Ootas, tenkkapoo!
Jestas, tää lähtee irti.
Otsanläpsäisy.
(Runo=torstai)
Ei kun hetkinen...
Äänethän kuuluvat naapurista, kaunis nainen osoittautuukin kannettavaksi tietokoneeksi, kolpakollinen väljähtyneeksi kokikseksi ja henkevä keskustelu Facebookin selaamiseksi.
Mutta ei se mitään. Oikeastaan on ihan kiva istuskella itsekseen pelkät kalsarit jalassa, kaivella nenää ja käyttää lauantai-ilta tiskeihin ja pyykkeihin.
Tiedättehän muuten, että sen astianpesukoneessa olevan veitsihaarukkatelineen saa irti, ja siitä on tosi helppo tyhjentää aterimet astialaatikkoon, eikä tarvitse juosta astianpesukoneen ja laatikon väliä teräaseet kourassa jatkuvasti?
Minulle tämä selvisi tänään, kolmenkymmenen vuoden jälkeen.
Hävettää.
Ootas, tenkkapoo!
Jestas, tää lähtee irti.
Otsanläpsäisy.
(Runo=torstai)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)