Minäminäminäkansminä

Marginaali-Janin minäminäminä-blogikyselyyn vastaa tällä kertaa päätoimittaja Z.

Kuinka kauan olet lukenut Sivustaa?

Niin kauan kuin muistan. Olen jopa ehkä saattanut lukea sitä jopa ennen kuin mitä muistan. Tosin muistan juuri ja juuri asiat, jotka tapahtuivat viime viikolla, joten en voi olla ihan varma mitä muista siitä mitä muistan. Muistaakseni.

Miksi aloit lukea sitä?

Muut oravat lienevät pakottaneet.

Miksi luet sitä yhä?

Olen yrittänyt olla ilman, mutta eteeni ilmestyy aina jostain nahkaan puettu orava ruoskan kanssa, joka vaihtaa selaimeni oletussivuksi Sivustan.

Mikä siinä on parasta?

Se syvä tyydytys, jonka voi saada vain hyvin tehdystä työstä ja siitä, että nahkaan puettu orava lyö eteen kossupullon, rapsuttaa päätä ja katoaa savuna ilmaan.

Mikä siinä on huonointa?

Liian vähän nahkaan puettuja (muita) oravia.

Oletko koukussa siihen? Miksi?

En koukussa, vaan kahlittu. Älkääpä kysykö enempää.

Ovatko jutut yleensä liian pitkiä, sopivan pitkiä vai liian lyhyitä?

Jos niitä ei ehdi lukea vessanpytyllä istuessa, niin loppu jää yleensä lukematta ja käytetään johonkin yleishyödyllisempään.

Mitä aiheita käsitteleviä juttuja luet mieluiten?

Oravapornoa.

Mitä aiheita käsittelevät jutut kiinnostavat vähiten?

Tuon yhden luuserin väninät siitä, miten syksy on kaunis, yksin on tylsää ja bemarin ikkunassa on taas tahra.

Päivitetäänkö sitä kyllin usein?

No ei. Yhtään tiheämpi päivitystahti voisi tarkoittaa sitä, että saattaisin joutua tulemaan toimitukseen jopa joka päivä.

Mitä haluaisit vastedes lukea Sivustasta?

En ainakaan kertomusta niistä Sivustan toimituksen pikkujouluista.

Mmmm.... kossupullo...

Ota totuus, sanoi koira

Tiedät lähteneesi aamulla liian aikaisin töihin, kun vasta kuuden aikaan illalla huomaat katsoa, millaisia vaatteita laitoitkaan päällesi.

Tiedät, että syksy on tullut, kun näet vasta iltapäivällä millaisia vaatteita ylläsi on.

Tiedät tehneesi liikaa töitä, kun et muista aamulla pukeutuneesi saati sitten mitä sinulla on sillä hetkellä ylläsi.

Tiedät olevasi surkea häviäjä, kun istut työpaikalla, muiden jo lähdettyä, suremassa elämääsi tuntemattomille lukijoille.

Syyspäivänä
  mielelläni ottaisin
    sinua kädestä
  kulkisimme rannalla
    kaksin rakastuneina.

Blogger sekoilee, ei voi kirjoittaa

Viikonloppuostoksilla marketissa pysähdyn keskelle lasten leluosastoa, ja katson sitä uusin silmin, sillä ymmärrän, että kaikki on marketissa. Elämän ensi viikoista sen viimeisiin.

Nuoresta vanhaan
  kaikki on hyllyillämme
    oi kuluttaja.

Kiitos

Asiahan on niin,
hyvät naiset ja herrat,
että elämä on lyhyt ja julma,
ja ainoa todellinen asia
on se rakkaus,
mitä koette toisianne kohtaan.