Ei, en lähtenyt tänään viettämään juhannusta

Saavuin isoon vantaalaiseen markettiin hetkeä ennen sulkemisaikaa. Raahasin kassalle vähäiset ostokseni: tusina tölkkiolutta sievässä pahvipaketissa (se oli esteettisesti kaunein paketti, siksi ostin sen), sihijuomaa, pienen rasian nektariineja, leipää ja vähän kinkkua.

Katsahdin ympärilleni ja koin yhtäkkiä valtaisan kiusaantuneisuuden tunteen. Tiedättehän, sellaisen kun menee juhliin ja tajuaa olevansa pahasti alipukeutunut ja yrittää vain olla niinkuin ei olisikaan, vaikka tietää muiden katsovan arvioivasti.

Minulla oli Vähän Ostoksia. Kaikilla muilla oli tonneittain tavaraa lastattuina lähinnä trukkeja muistuttaviin kärryihin. Tarpeellista tavaraa, kuten olutta, jugurttia, muroja, vessapaperia, makkaraa, ööliä, paistinpannuja, grillihiiliä, olvia, makkaraa, mehua, maitoa, bisseä ja campingia.

Tunsin itseni kauhean alisuoriutujaksi. Muiden tuskainen, mutta musertava katse vakuutti minut siitä, että olin selkeästi surkea luuseri, jolla ei ole vaimoa, kolmea lasta ja vuoden 2001 Ford Focusta matkalla Mäntyharjuun kesämökille. Aloin miettiä kiivaasti, voisinko ostaa vielä jotain, millä todistaisin muille, että minullakin on Elämä ja aion viettää Reteän Juhannuksen, mutta paniikissa en keksinyt muuta puuttuvaa kuin litran appelsiinimehua.

Hymyilin surkeana kassapojalle ja naureskelin anteeksipyytäväisesti pientä ostosmäärääni. Hän kertoi, että keskiarvo-ostos taisi olla jotain sadan viidenkympin luokkaa. Minä ostin vaivaisella kahdella kympillä.

Pakenin paikalta luimistellen. Tuntui väärältä olla kotona kaupungissa, käydä sähkösaunassa ja nauttia olutta parvekkeella. Tuntui vielä typerämmältä tuntea asiasta syyllisyyttä.

Minä, markkinatalouden metsähiiri.

Kuusi sanaa

Marinadilta poimittua: kirjoita kuuden sanan novelli. Hyvä haaste; sopiva näin minimalistisen runouden harrastajalle. Tässä eräänlainen trilogia, joiden osilla ei kuitenkaan liene tekemistä toistensa kanssa. Mutta niitä voi järjestellä haluamaansa järjestykseen, niin ne kertovat erilaisen metatarinan.

1. Kuuraamisesta huolimatta hänen tuoksunsa jäi makuuhuoneeseeni.

2. "Tahdon", luki tekstarissa. Illalla tutustuinkin Olliin.

3. HURRAAAAAA!!! ... Saatanan akka, mikset vienyt kuponkia?

Que?

Pitkä öinen keskustelu kääntyi torjuntavoitoksi. Kenen, sitä en osaa sanoa. Mutta tuli taas pähkittyä omaakin elämää, ja sitä, miten vähän loppujen lopuksi se eroaa muiden elämästä. Sillä kaikki tuntuu toistuvan samanlaisena.

Vanhetessani en ole yhtään hyvää vastausta mihinkään ongelmaan keksinyt. Mutta jos olisin muutama vuosi takaperin tiennyt ne samat kysymykset, mitkä tiedän nykyään, niin ehkä elämäni olisi ollut toisenlainen. Hyviä kysymyksiä on vaikea löytää. Niihin yleensä törmää vasta sitten kun on jo liian myöhäistä, ja toisten suusta ne eivät vaikuta kovin uskottavilta.

Hyvä kysymys pysäyttää. Se tuntuu samalta kuin hissistä putoaisi pohja, ja se saa neuronit paukkumaan kokonaan uusia ratoja; yhdistämään asioita, joita ei ole aiemmin ajatellut. Se saattaa avata vastauksen yhdessä kauniissa, kirkkaassa hetkessä; tai se voi tuhota hartaasti vaalitun rakennelman yhdellä lauseella. Tai se voi auttaa ystävää avaamaan pitkään jatkuneen pattitilanteen mielessään.

Minulla ei ole vastauksia mihinkään, ja minusta alkaa tuntua siltä, että en niitä koskaan tule saamaankaan. Jos pari oikeaa kysymystä saisin selvitettyä ennen tuhkaamista, niin sekin olisi ihan hyvä.

Silmiä särkee
  selkäni on jumissa
    aivoni seisoo.
  Kaadan lasin viskiä
    kuuntelen kadun ääntä.

Huomenta

Tänä aamuna
  tervehdin aurinkoa,
    mieli vapaana.
  Kadotin minuuteni -
    mikä ihana tunne.

Kuumuus

Asunnon ikkunasta valuu valkoinen kuumuus neliskanttisena läiskänä lattialle. Istun koneen ääressä ja tunnen, miten suloinen lämpö vakuuttaa jäseneni siitä, että tänään ei pitäisi mennä töihin.

Menen silti. Olenhan selkärangaton matiainen.

Minuus tai kesä -
  vain jompikumpi lienee
    tänään voimassa.

Tuoksuja ja toistoa

Minulla on yhdeksän deodoranttipurkkia, kaikki puoliksi käytettyjä ja kaikki samanlaisia. Nivean Roll-On for Men.

Ostin ensin yhden. Totta kai tarvitsin sitten toisen matkustamista varten.

Laitoin sitten kylpyhuoneestani yhden saunakassiini, kun kävin saunassa, mutta unohdin ottaa sen pois sieltä. Aamulla en enää muistanut asiaa, vaan katsoin kaapistani, ettei minulla ole enää dödöä. Joten menin kauppaan ja ostin uuden. Nyt minulla oli kolme.

Seuraavaksi vaihdoin matkalaukkua, ja totesin, ettei minulla olekaan siellä dödöä. Koska kuitenkin sitä tarvitsin, ostin uuden. Matkatavarani kuitenkin katosivat, joten tarvitsin sitten uuden dödön. Matkatavarat kuitenkin löytyivät, joten minulla oli siis kuusi purkkia, joista yksi oli kuitenkin vain kaapissa.

Kävin seuraavalla viikolla saunassa, mutta unohdin jälleen dödöpurkin saunakassiin ja hajamielisesti ostin seuraavana päivänä sitten kaupasta uuden. Seitsemän.

Seuraava tapahtumasarja oli yksinkertainen: kävin sukuloimassa, mutta unohdin ottaa pesuaineet mukaan. Joten kävin paikallisessa halpahallissa ostamassa itselleni purkin Nivean Roll-On for Meniä. En kuitenkaan jostain syystä jättänyt purkkia sinne, vaan palasin takaisin ja lisäsin ostamani purkin jo suhteellisen komeaksi kasvaneeseen kokoelmaani.

Viimeisen purkin sain, kun ystäväni osti purkillisen ko. ainetta, mutta se osoittautuikin hajustetuksi, joten hän luovutti sen minulle. Löysin loput pakkaukset kevätsiivouksen yhteydessä, joten kainaloiden baarikaapiksi muuttuneessa peilikaapissani on nyt siis yhteensä yhdeksän Nivean Roll-On for Men -pakkausta.

Pelastakaa minut joku itseltäni.

Tänä kesänä
  ei Sivusta hikoile,
    haise pahalle.
  Kaupungilla kulkee hän
    ja hänen armeijansa.