perjantaina, syyskuuta 24, 2010

Perjantai

Tuuli levittää perjantain savuisen tuoksun keskustan kaduille. Kuuden aikaan tummaihoinen nuorisojoukko jo liki tappelee siitä pitäisikö mennä spåralla vai dallaa. Viimeiset työmatkapyöräilijät puikkelehtivat mukulakivikaduilla korkokengissä hoippuvien juhlijoiden välitse.

Auringon lasku on vain aavistus pilviverhon takana, ja minä kirjoitan tätä satamassa, sillä kotiin palattuani minua odottavat välttämättömyydet ja tämä osa minusta kaikkoaa odottamaan yksinäisyyttä.

Hetki vapautta
  kahden paikan välissä
    mukavienkin.

maanantaina, syyskuuta 06, 2010

Nukkumaan, aa-aa

Lapseni ojentaa minulle pinnasängyn raosta vanhan nalleni; sen, jonka kanssa nukuin lapsena. Otan sen vastaan, ja kauan sitten unohtunut tuoksu saa minut jälleen tajuamaan, kuinka suloisenraastavaa onkaan ikääntyminen.

Nuku, lapseni!
  Uinu nallen kainaloon,
    itku lopeta.
  Sillä joskus on sinun
    vuorosi olla tässä.