torstaina, helmikuuta 03, 2005

Äiti, ota syliin

Nykymaailmassa pitää olla kova. Nykymaailmassa pitää osata tehdä järkeviä ja aikuisia päätöksiä, punnita eri vaihtoehtoja, kuunnella omaa sydäntään ja tehdä sitten Oikea Päätös.

Nykymaailmassa ei saa pelätä, itkeskellä ja olla herkkä hahtuva, jota tuulet paiskovat paikasta toiseen. "Ota itseäsi niskasta kiinni, tee jotain elämälläsi", sanovat toiset ja paahtavat eteenpäin tukka uraputkella.

Moni ei kestä enää epävarmuutta. He haluavat nähdä järkeä ja kaavoja tai tunneälyä. He kieltävät sisimmässään asuvan eläimen, joka pelkää kaikkea. He nauravat sille hypätessään sillalta kumiköysi jalassaan. He tekevät sillä pesäeron simpanssiin, huutavat: "Katsokaa, minä olen ihminen! Olen oman kohtaloni herra enkä pelkää mitään!" Heille jopa kuolemisen riski on oltava laskettavissa, jotta voi harkita kannattaako se.

Mitä kehittyneemmäksi ihminen on tullut, sitä kaikkivoivempi jumala hänen on täytynyt keksiä voidakseen pelätä sitä. Sillä kuka enää pelkäisi salamoita heittelevää ylijumalaa, kun muutaman napin painalluksella voi yksi mies tuhota kokonaisen valtion ja jättää sen radioaktiiviseksi autiomaaksi?

Pidän blogeista, joissa ihmiset tunnustavat oman pienuutensa, pelkonsa ja epävarmuutensa. He ovat sentään rehellisiä. Rohkeitakin ehkä. Minusta tuntuu siltä, että heillekin on paikka maailmassa. Sillä he opettavat muille todellisuutta.

Pöö.

Öinen kolina
  käperryn kauhuissani
    peittoni alle.
  Eikö itseään voisi
    etsiä mukavammin?

Ei kommentteja: