sunnuntaina, elokuuta 24, 2008

Ensimmäinen

Olet niin pieni ja niin kaunis
täydellinen jokaista kehosi piirrettä myöten
mutta mieleltäsi olet vielä keskeneräinen
tuskin edes taipaleesi alussa
Anna minun opettaa sinua
tutustua kanssasi uusiin ihmeisiin
kertoa kaikki maailman tarinat
kunnes et kestä minua enää
Lapseni.


Runotorstain innoittama.

4 kommenttia:

Leijonainen kirjoitti...

Hienosti kirjoitat lapsen ja vanhemman suhteesta. Etenkin viimeinen säe on tärkeä. Vaikka olemme kuinka läheisiä, aikanaan on päästettävä irti, annettava toisen itse etsiä vastauksia. Meidän vastuksemme ovat hänelle jo "vanhanaikaisia" siinä vaiheessa.

Sivusta kirjoitti...

Kiitos. Näinhän se on, aika aikaansa kutakin.

Isopeikko kirjoitti...

Peikko luulee että mieli on aina kesken.

arleena kirjoitti...

Kaunis runo esikoiselle tehty, mutta aina uusi.
Tuo sopii jokaisen äidin ensimmäiseksi runoksi vauvalle.
Juuri noin me olemme ajatelleet jokaisen lapsen kohdalla.