maanantaina, elokuuta 27, 2007

Kotielämän vaaroja

Pyykkiä pestessäni pudotin sukan lattialle. Kun kumarruin nostamaan sitä, jalastani kuului sarja rusahduksia, kuin tuhat rustoa olisi ratkennut yhtäaikaa. Olin jo aivan varma siitä, etten enää ikinä kävele, kunnes tajusin, ettei minnekään satu tai särje.

Kaivelin taskuani ja löysin rypistyneen kuitin, joka ratisi kivasti kädessäni.

Tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä. Ensi kerralla se voi olla nivelkierukka.

Mies peilissä:
  "Vanhuus ei tule yksin."
    Senkin nulikka!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti