Kouraisen rannalta hiekkaa ja siinä kuvastuvat kaikkeuden sfäärit kuin moniväriset kristallit. Annan sen valua sormieni lomasta jalanjälkeni täytteeksi ja pyyhin itseni olemattomiin. Jossain kaukana huutaa ihminen ikäväänsä ja vain lokit vastaavat.
Pieni ihminen
nauran tekniikallesi
ja tieteellesi
Minä olen elämä,
tie, totuus ja kuolema.
(Innoitus: Runotorstai.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti