sunnuntaina, syyskuuta 10, 2006

Eksyksissä

Kouraisen rannalta hiekkaa ja siinä kuvastuvat kaikkeuden sfäärit kuin moniväriset kristallit. Annan sen valua sormieni lomasta jalanjälkeni täytteeksi ja pyyhin itseni olemattomiin. Jossain kaukana huutaa ihminen ikäväänsä ja vain lokit vastaavat.

Pieni ihminen
  nauran tekniikallesi
    ja tieteellesi
  Minä olen elämä,
    tie, totuus ja kuolema.


(Innoitus: Runotorstai.)

Ei kommentteja: