Hotellin aamupalalla katson pariskuntaa, jolla on seitsemisen lasta. Sanon seitsemisen, koska en ole ihan varma, mitkä lapset ovat omia, ja ketkä lainassa, ja perheen äiti on raskaana. Juuri nyt sillä hetkellä kaitsettavana on kuitenkin melkomoinen läjä eri-ikäisiä tenavia.
Suurperheen äidin silmissä asuu alistunut kauhu, kuin jähmettyneellä peuralla moottoritiellä. Ehkä tämä oli sitä mitä hän toivoi; ehkä hän vain alistui paineisiin; ehkä tämä oli kaikki vain suuri vahinko. Mutta stressi ja rasitus on saanut hänet kiinni. Jos hän olisi töissä, hänet olisi passitettu sairaslomalle aikaa sitten. Perheenäidin töistä ei kuitenkaan saa sairaslomaa, vaan on kestettävä. Ei ihme, että moni päätyy avioeroon toivoen, että saisi edes puolet elämästä takaisin. Että voisi olla parempi, mutta vähemmän.
Puolikaskin on
parempi kuin ei mitään.
Vahingosta viis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti