En teistä tiedä, mutta minusta on melko hauskaa lueskella vanhoja Sivustan merkintöjä. Pitäisikö alkaa pyörittää jotain "Sivustan toimituksen parhaat aivopierut" - palstaa? On ehkä suorastaan rikollisen surullista, miten paljon pidän osasta niistä.
Esimerkiksi tämä merkintä vuodelta 2008, jossa iloisna lausutaan muunmuassa:
Mutta tiedättekö mikä pahinta?
kymmenen vuoden päästä, aivan varmana
samalla kalliolla sama mies huokaa:
"runon kirjoittaja luokseni tuokaa"
Istut vain ja tuhlaat nekin
Voisit vaikka pelastaa maailmaa
etkä haukotuttaa blogistaniaa"
Nyt merkinnästä on kaksitoista vuotta, ja, no, kyllähän tässä voisi vetää turpaan runon kirjoittajaa ihan huolella. Tosin, koska kyseessä on kirjoittaja itse, niin se tuskin saa aikaan kovin suurta vaikutusta, koska länkytys näköjään jatkuu tästäkin itsereflektiosta huolimatta.
Maailmakaan ei ole erityisen pelastunut - päin vastoin, se tuntuu olevan menossa kohti jättiläiskilpikonnan persreikää melko kiihtyvällä vauhdilla - ja blogistaniakin on pääasiassa siirtynyt antamaan sijoitus- ja kauneusvinkkejä.
Mutta ovia on tullut avattua, ja mahdollisuuksia etsittyä. Ehkä näistäkin viime aikoina avautuneista ovista aukenee jotain uutta ja mielenkiintoista ja parempaa. Pitää toivoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti