Lapseni ojentaa minulle pinnasängyn raosta vanhan nalleni; sen, jonka kanssa nukuin lapsena. Otan sen vastaan, ja kauan sitten unohtunut tuoksu saa minut jälleen tajuamaan, kuinka suloisenraastavaa onkaan ikääntyminen.
Nuku, lapseni!
Uinu nallen kainaloon,
itku lopeta.
Sillä joskus on sinun
vuorosi olla tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti