torstaina, heinäkuuta 31, 2008

Kruusailun synty ja sen todistus

Suomalaista kruusailua (kursailua? Paljastanko nyt kotipaikkani jonkin oudon murrevian takia?): Viimeistä palaa ei saisi ottaa, koska se on epäkohteliasta. Samaten on epäkohteliasta pakottaa toinen tilaan, jossa hän joutuu olemaan epäkohtelias - eli siis toiseksi viimeisen palan ottaminen on myös epäkohteliasta.

Matemaattinen induktio on menetelmä, jossa osoitetaan ensin, että jokin on totta ensimmäisellä askeleella, ja sitten osoitetaan, että se on totta mille tahansa askeleelle ja sen jälkeiselle askeleelle. Tähän sovellettuna siitä on helppo nähdä, että jokaisen palan ottaminen on epäkohteliasta.

Seuraa siis loogisesti se, että ensimmäisenkin palan ottaminen on epäkohteliasta - mikä täydellisesti selittää sen, miksi suomalaisen on niin perhanan vaikea aloittaa sitä kakkua, ja tulla kahvelle ennen kuin on kolmesti kutsuttu. Vasta kun emäntä alkaa uhkailla ranteittensa avaamisella, sopii herrasväen ottaa se ensimmäinen pala.

Myöhemmin toki emäntä pyytelee anteeksi, että ei ollut tämän parempaa ja onhan se vähän reunasta palanut, ja kahvikin on sitä tavallista, eikä kuppejakaan ollut samaa sarjaa enempää. Mutta tämä väärä nöyryys onkin sitten erillisen todistuksen aihe.

Mitäs me, matematiikan uhrit.

Ei kommentteja: