torstaina, tammikuuta 31, 2008

"Live, LIVE, I command thee!"

Synteettinen elämä, kas siinä ajatus.

Sanovat, että elämä on Jumalan lahja. Mutta jos ihminenkin voi luoda elämää, korottaako ihminen itsensä Jumalaksi, vai alentuuko Jumala ihmisen tasolle? Tai ehkä koko sanonta meni väärin käännöksessä, ja se alunperin kuuluikin "Jumala on elämän lahja?"

Puhutaan paljon käyttäjien luomasta sisällöstä. Wikipedia ja Youtube ovat täynnä sitä ihteään. Tämän kaiken on saanut aikaiseksi tietotekniikan laajamittainen levittäytyminen, mikä on tehnyt helpoksi löysyttää sitä luovuuden sulkijalihasta - ja monessa tapauksessa, myös tervettä itsekritiikkiä.

Mitä tapahtuu, kun elämän luomisesta tulee yhtä helppoa kuin kännivideon postaamisesta Facebookkiin? Millaisia otuksia juoksee silloin kaduilla - luommeko me omat lemmikkimme, leikimme niillä hetken ja päästämme sitten vapaaksi kyllästyttyämme? Rankkurin työstä tulee ainakin mielenkiintoista: "Pena hei, Kaarlenkadulla on vapaana, öö, kaksimetrinen sinipunainen hattivatti. Viitsitkö käydä poimimassa pois?"

Transistorilta kesti tulla olohuoneen pöydälle noin 35 vuotta, keksimisestä Commodore 64:een, jolla moni nykyajan teknovelho teroitti kyntensä. Jos keinoelämä etenee samalla lailla, saatan vielä ehtiä ostaa lapsenlapselleni joululahjaksi "Pieni hullu tiedemies" -paketin "Frankenstein" -lisäosalla.

Jumalan ääni
  kaikkeuden kauneus
    ihmisen kädet

1 kommentti:

ninni kirjoitti...

ajattelit etta jumalalla menisi konseptit sekaisin ihmisen viisauden takia? no niin minakin kerran, mutta luotan myohemmin
ainoastaan moraalissa minusta ihminen on jumalaa edella
mutta miksi siis luottaisin