maanantaina, syyskuuta 24, 2007

Sekavaa sekoilua

Vaikka töissä viettää vuositolkulla aikaa samojen - mukavienkin - ihmisten kanssa, niin harvoin näistä työsuhdekavereista kuitenkaan pysyviä ystäviä tulee. On helppo olla työkaveri - sorvin ääreen kun on tultava kahdeksaksi ja vietettävä siellä kahdeksan tuntia. Todellinen ystävyys taotaan muissa tilanteissa; harvoin helpoissa, useimmiten yhteisten koettelemusten myötä.

Mutta mitä tehdä, kun ystävä joutuu matkalle, josta ei ole paluuta? Voi vain katsoa vieressä hidasta vajoamista, eikä oma, suojattu elämä anna mitään kiinnekohtaa - mitään, mistä tarttua ja ojentaa avuksi. Juoksemme kuin oravat ympyrää puun ympärillä, neuvottomina ja eksyksissä.

Ja sitten kaikki on ohi, ja kaikki katoaa kuin analogiset lähetykset digitaalitekniikan Saharaan.

Lähetys päättyy
  olemme pahoillamme
    emme osanneet.

Ei kommentteja: