Kävin vanhalla työpaikalla kääntymässä. Paikka oli muuttunut; ihmisiä myöten. Se ei tuntunut miltään, ennen kuin luonto pakotti käymään vessassa. Samat naarmut seinässä, samat kolot, sama tunnelma. Siellä nostalgian aalto tulvahti ylitseni kuin, no, tuota. Jääköön sanomatta.
Tuttu humina
valkoinen vankila
oudot ihmiset
Älkää viekö minulta
tätä pientä iloa.
(Enää ei Blogger pidä minua spämmääjänä. Edes jotain positiivista tänään.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti