sunnuntaina, lokakuuta 29, 2006

Ei laaksoa, ei kukkulaa

Lähiön kerrostalon parvekkeelta aukenee kuulas syysaamu, sillä syysmyrsky raivoaa nyt jossain Venäjällä. Kannan tupakansavuiset vaatteet raikastumaan ulkoilmaan ja vannon jälleen kerran mielessäni etten enää mene baareihin, joissa ei toimi ilmanvaihto.

Hiekkalaatikon vieressä isoisä taluttaa lapsenlastaan, joka sinivalkoisessa haalarissaan on yhtä leveä kuin korkeakin. Askel horjuu molemmilla, mutta riemun ja ilon näkee selvästi. Toisen huolet ovat vielä edessä, toisen takana ja molemmat ovat vapaita tavalla, jota en voi käsittää, vain toivoa.

Koira tohottaa onnessaan ja keski-ikäinen nainen perässä, välissä pätkä punottua muovia, jonka saa näppärästi rullalle, vain 19.95. Kaikesta näkee, että koiralla on parempi elämä kuin emännällään - toinen kulkee häntä terhakkaasti pystyssä, toinen selkä lysyssä. Toinen iloitsee sydämensä pohjasta nähdessään naapurin kakan, toisen sydäntä riipii nähdessään naapurin akan.

Täältä aukeaa
  elämän koko kirjo,
    parvekkeeltani.
  Hengitän syvään ilmaa
    ja puhdistan sieluni.

Ei kommentteja: