torstaina, helmikuuta 02, 2006

Pahoittelen tätä purskahdusta

Helsingin metro on ankea paikka. Onhan se ihan siisti, ja kirveestäkään ei enää saa päähänsä kuin satunnaisesti, mutta yksi asia minua siinä pännii suunnattomasti.

Kun yrität astua vaunusta ulos metroasemalla, niin edessäsi on tasainen tampioiden puolikaari, kuin vapaapotkua vastaanottamaan järjestyneenä. Ei aukon aukkoa missään. Ja jos erehdyt odottamaan yli puoli sekuntia, tuo ihmismassa alkaa valua sisään ja joudut todennäköisesti tyrmäämään mummon tai pari päästäksesi ulos.

Ettekö te saatanan tampiot tajua, että ensin päästetään ulostulijat pois seisomalla siististi metro-ovien molemmin puolin, niin että keskelle jää siisti kulkuväli? Siinä ei pönötetä kuin Alepan ovien edessä odottamassa koiranmakkara-alennusmyynnin alkua. Tämä koskee erityisesti niitä neropatteja, jotka parkkeeraavat sellokotelonsa suoraan kulkureitille, itsensä sen viereen ja hymyilevät sellaista hieman yksinkertaisen oloista hymyä kun metrosta ulos valuvat ihmiset taistelevat tietään muurin läpi kädet huitoen. Ja kun kyse on suomalaisista, niin kukaanhan ei sano mitään. Ei "anteeksi", eikä "voisitteko väistää?" eikä etenkään "ryhmittykää oikein, perkuleen puhelinpylväät! Betoniporsaat! Haaparouskut! Piikkilanka-aidan irvikuvat! Te senkin löyhkäävät äyriäisten jätökset! Väistäkää!"

Seuraavan kerran kun seisotte siinä suoraan ovien edessä, ja joku mieshenkilö tirvaisee teitä yllättäen kannuun, niin se saatoin olla minä.

(Tule apuun, Mirva! Ettekö te siellä lautakunnassa voisi ottaa jonkinasteista asennekasvatusta asiaksenne?)

Ei kommentteja: