torstaina, joulukuuta 15, 2005

Oravana yössä

Yksi elämän suuria pieniä iloja on hiipiä tyhjään kokoushuoneeseen, latoa lautanen täyteen muilta jääneitä herkkuja, ja vilistää sitten omaan nurkkaukseen nauttimaan saaliista.

Kun tulee vanhemmaksi, oppii nitistämään omantunnon syyttelyt siitä, ettei se muka olisi minua varten. Roskakoriinhan se muuten menisi, eikä vatsa hyljeksi vierasta ruokaa.

Enää viikko joululomaan.

Talven pimeys
  uuvuttaa yksinäisen.
    Tule jo, lumi!
  Haluan telmiä ja
    nauttia valostasi!

Ei kommentteja: