Yksi elämän suuria pieniä iloja on hiipiä tyhjään kokoushuoneeseen, latoa lautanen täyteen muilta jääneitä herkkuja, ja vilistää sitten omaan nurkkaukseen nauttimaan saaliista.
Kun tulee vanhemmaksi, oppii nitistämään omantunnon syyttelyt siitä, ettei se muka olisi minua varten. Roskakoriinhan se muuten menisi, eikä vatsa hyljeksi vierasta ruokaa.
Enää viikko joululomaan.
Talven pimeys
uuvuttaa yksinäisen.
Tule jo, lumi!
Haluan telmiä ja
nauttia valostasi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti