perjantaina, heinäkuuta 01, 2005

Heinäkuu, 2005

Nainen lyhyessä kesämekossa ja tiukassa puserossa seisoi vieressäni liikennevaloissa. Hän näki maassa jotain ja kumartui raaputtamaan sitä irti. Vaikka seisoin vieressä, en nähnyt mistä oli kysymys, mutta hän teki sitä hyvin hartaasti.

Olin kohtelias, en tuijottanut. Katselin sen sijaan muiden ihmisten reaktioita.

Rekkakuskin hymy oli paras. Hän tuijotti aurinkolasiensa takaa tilannetta, leveä virne naamallaan. Auto lähti liikkeelle, mutta hän ei vaivautunut katsomaan eteensä, kuikuili vain palvovasti vieressäni kumarrellutta kaunotarta. Vasta kun niskan kulma alkoi olla vaarallinen, hänen huomionsa palautui tiehen ja siihen mihin hän sitten olikin menossa. Nainen ei koskaan tätä nähnyt, rapsutti vain jälkeä asvaltista.

Kaupungissa on kesä.

Ei kommentteja: