sunnuntaina, kesäkuuta 19, 2005

Que?

Pitkä öinen keskustelu kääntyi torjuntavoitoksi. Kenen, sitä en osaa sanoa. Mutta tuli taas pähkittyä omaakin elämää, ja sitä, miten vähän loppujen lopuksi se eroaa muiden elämästä. Sillä kaikki tuntuu toistuvan samanlaisena.

Vanhetessani en ole yhtään hyvää vastausta mihinkään ongelmaan keksinyt. Mutta jos olisin muutama vuosi takaperin tiennyt ne samat kysymykset, mitkä tiedän nykyään, niin ehkä elämäni olisi ollut toisenlainen. Hyviä kysymyksiä on vaikea löytää. Niihin yleensä törmää vasta sitten kun on jo liian myöhäistä, ja toisten suusta ne eivät vaikuta kovin uskottavilta.

Hyvä kysymys pysäyttää. Se tuntuu samalta kuin hissistä putoaisi pohja, ja se saa neuronit paukkumaan kokonaan uusia ratoja; yhdistämään asioita, joita ei ole aiemmin ajatellut. Se saattaa avata vastauksen yhdessä kauniissa, kirkkaassa hetkessä; tai se voi tuhota hartaasti vaalitun rakennelman yhdellä lauseella. Tai se voi auttaa ystävää avaamaan pitkään jatkuneen pattitilanteen mielessään.

Minulla ei ole vastauksia mihinkään, ja minusta alkaa tuntua siltä, että en niitä koskaan tule saamaankaan. Jos pari oikeaa kysymystä saisin selvitettyä ennen tuhkaamista, niin sekin olisi ihan hyvä.

Silmiä särkee
  selkäni on jumissa
    aivoni seisoo.
  Kaadan lasin viskiä
    kuuntelen kadun ääntä.

Ei kommentteja: