Eräänlainen robotti seisoo katon harjalla, tuijottaa kauas. Sen ei ole tehnyt mieli tappaa naisia pitkään aikaan; pääasiassa se vain ruostuu hiljalleen, palauttaa rautaansa takaisin maahan. Sillä ei ole kiire. Miljardin vuoden päästä se sulaa lopullisesti laajenneen auringon hornankattilassa, joka nielaisee maan ja lopettaa historian. Sitä ennen voi ihan hyvin vaikka ajatella miljoona vuotta.
Minulla ei ole niin paljoa aikaa. Eikä sinulla.
Siksi me teemme virheitä. Meillä ei ole aikaa olla täydellisiä.
Hiekkarannalla
hautaan kuolleen oravan
paljain kämmenin.
Nostan takin kaulukset,
katson merelle. Kaipaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti