Ystäväni sanoo olevansa jumala. Hän perustelee sen sillä, että a) hän voi tehdä mitä haluaa - joskaan hän ei halua tehdä mitään mahdotonta, sillä sehän olisi järjetöntä -, ja b) kukaan ei voi todistaa toisinkaan. Eihän kristittyjen Jumalankaan tarvitse todistella jumaluuttaan, joten miksi siis hänenkään? Uskon pitäisi riittää tässäkin tapauksessa, ja hän väittää uskovansa omaan jumaluuteensa kivenkovaa.
Tätäkin blogia on epäilty jumalan kirjoittamaksi. En kyllä käsitä miksi, ellei kyseessä sitten ole jokin harvinaisen edistynyt vittuilun alalaji, joka menee tällaiselta puunhalaaja-metsurilta yli virtuaalisen hilseen. Minä en kerro täällä totuuksia, vain valheita. Minä en tiedä, mikä on totuus mistään, paitsi ehkä jostain tosi pienestä.
Tai no, yhden totuuden olen kyllä paljastanut joskus ihan alkuaikoina. Vuosi sitten.
Niin, tämäkin blogi on nyt täyttänyt tasan yhden (1) vuoden. Tähän aikaan on mahtunut paljon, niin onnea kuin onnettomuutta, sekoilua ja sekoamista, yksinäisyyttä ja myös ihania ihmisiä. Olen edelleenkin samassa tilanteessa kuin aloittaessani: en tiedä, mitä tässä blogissa tulisi kirjoittaa. Olen välttänyt toisten blogien kommentointia, sekä myös hassunhauskoihin linkkipinkkeihin viittaamista. Lähinnä olen ammentanut oman pääni sisältöä reikäkauhalla eetteriin, vaihtelevalla menestyksellä.
Päänsisältöä on joskus niin paljon, että sitä on vaikea punoa virkkeiksi. Silloin syntyy runo. Tai jos pää on tyhjä, silloinkin syntyy runo. Paradoksaalista kyllä, välillä merkityksellisen runon kirjoittaa silloin kun aivoissa ei tunnu liikkuvan mitään.
Runot asuvat
aivojen kohinassa
tyhjissä hetkissä
merkityksettömissä
heti unohdetuissa.
Niin, paskaahan se on, mutta onneksi täällä ei tarvitse päteä. Kun kirjoittaa nimimerkillä, voi valita oman todellisuutensa yhteiskunnan hyväksymällä tavalla ja luoda omasta harhastaan totuutta.
Minun harhani on kuvitella olevani muka-suosittu, naisten ihailema ja miesten kadehtima, nerokas ja sydäntäriipivä, joskin kammottavasti väärinymmärretty runoilija. Todellisuudessa ketään ei tietenkään kiinnostaisi oikeasti pätkääkään vaikka tämä blogi katoaisi taivaan tuuliin huomenna (mikä voi tapahtua, jos keksin miksi Sivusta on ylipäätään olemassa).
Mikä on sinun harhasi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti