sunnuntaina, joulukuuta 19, 2004

Vaihteeksi jotain muuta

Naapurissa taistellaan jälleen. Kuuntelen vaimeita riidan ääniä ja mietin hajamielisesti, mistä mahtaa olla tällä kertaa kysymys. Tiedän, että jos menisin käytävään, kuulisin paremmin, mutta en salakuuntele kuin hetken lähtiessäni lenkille. Palatessani riita jatkuu yhä; äänet ovat jo särkyneet ja kuulostavat kuin lasin raastamilta.

Näen heitä joskus rappukäytävässä, eivätkä he näytä onnellisilta. En tiedä, miksi he pysyvät yhdessä. Joskus mietityttää, että tietävätköhän he, että naapurit kuuntelevat ja miettivät missä vaiheessa pitäisi soittaa poliisi paikalle. En usko, että he välittäisivät.

Sivustan Yhdeksännentoista Päivän Luukku:

Rakkaus kuolee hiljaa
se ei kestä valoa
se käpertyy nurkkaan
itkee elämänsä pois.

Yksinäisen sydämen kotona
hidas kellon tikitys vie
elämäni pois.

Lehdissä toiset kilvan
rakkauttaan esittelee
Juoksen loskan seassa
sydämeni pakahtuu.

Muistan riidat palavat
ne sanat kauheat
Anteeksi olen antanut
mutten vielä saanut.

Asuntosi oven ali
keltaisen lapun sujautan
Toivon, vaikken ole
pitkään uskaltanutkaan.

Kuin lintu tuhkasta
sydän syttyy uudelleen
kun kosketat minua
katseellasi hymyillen.

Yksinäisen sydämen kotona
hidas kellon tikitys vie
elämäni pois.

Ei kommentteja: