perjantaina, syyskuuta 24, 2004

YTN:kin on vain ihminen

Pysäkillä seisoo kaunis, tummahiuksinen nainen. Hänen kasvonsa ovat hieman erikoisen näköiset, sellaiset jotka herättävät huomiota ja kääntävät päitä. Hän on pukeutunut tyylikkäästi; ja pysäkillä olevat miehet vilkuilevat syrjäsilmin minihameen paljastamia, sukkiin verhottuja sääriä. Hän seisoo pitkänä ja suoraselkäisenä, korkeakorkoisissa mokkasaappaissaan, ja miesten kaiho tuntuu melkein käsin kosketeltavana. Hän on selvästi YTN, ja tietoinen siitä.

Hän nousee bussiin sirosti, istuu viereiselle penkkiriville. Hän heilauttaa jalkansa toisen yli sievosti ristiin, ja saa osakseen muutaman kateellisen katseen lähistöllä istuvilta virkamiesnaisilta.

Hän kaivaa esiin vanhan, repaleisen kirjan ja syventyy siihen; uppoutuen outo hymy huulillaan johonkin tuttuun ja turvalliseen. Hetken ajan hänessä on jotain tuttua, ystävällistä.

Nousen pois ennen häntä, ja vilkaisen varovaisesti kuluneen kirjan kantta ohi mennessäni.

"Taru Sormusten Herrasta."

Virnuilen koko kävelymatkan töihin.

Ei kommentteja: