tiistaina, syyskuuta 07, 2004

Unohdus, tuo maallinen vaiva

Sitä näkee kadulla kulkiessa kaikenlaista. Jonkinasteista addiktoituneisuutta kirjoittamiseen varmaan kuvaa se, että heti miettii mitä se tuo mieleeni, onko se kenties runo, vaiko mahdollisesti merkintä blogiin tai jotain siltä väliltä.

Mutta jos ajatustaan ei heti kirjoita ylös, se katoaa.

Ammattikirjoittajilla on kuulemma vessassaankin lehtiö ja kyniä, etteivät hyvät ideat katoa. Minä korkeintaan taittelen vessapaperista lentokoneita ja yritän saada ne kiertämään stripparitangon. Siksi moni hyvä idea katoaakin, ja jäljelle jää vain tälläisiä tuhkanmakuisia blogimerkintöjä. Merkintöjä, jotka syntyvät juuri sillä maagisella hetkellä kun päivän työt ovat ohi, mutta kotiin ei ihan vielä halua lähteä.

Kaiuttimissa
  Neljä Ruusua - otan
    takin ja lähden
  sateeseen. Siellä hypin
    lammikosta lammikkoon.

Ei kommentteja: