Sitä näkee kadulla kulkiessa kaikenlaista. Jonkinasteista addiktoituneisuutta kirjoittamiseen varmaan kuvaa se, että heti miettii mitä se tuo mieleeni, onko se kenties runo, vaiko mahdollisesti merkintä blogiin tai jotain siltä väliltä.
Mutta jos ajatustaan ei heti kirjoita ylös, se katoaa.
Ammattikirjoittajilla on kuulemma vessassaankin lehtiö ja kyniä, etteivät hyvät ideat katoa. Minä korkeintaan taittelen vessapaperista lentokoneita ja yritän saada ne kiertämään stripparitangon. Siksi moni hyvä idea katoaakin, ja jäljelle jää vain tälläisiä tuhkanmakuisia blogimerkintöjä. Merkintöjä, jotka syntyvät juuri sillä maagisella hetkellä kun päivän työt ovat ohi, mutta kotiin ei ihan vielä halua lähteä.
Kaiuttimissa
Neljä Ruusua - otan
takin ja lähden
sateeseen. Siellä hypin
lammikosta lammikkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti