tiistaina, syyskuuta 14, 2004

Syysillassa soi vain kaipaus

Kuulen hassut tupsuhattuiset tyypit ennen kuin näen heidät. He ovat kerääntyneet pieninä ryhminä puistoihin ja museoiden kulmille. He ovat pääosin miehiä, joskin muutama nainen seisoksii joukossa mukana. He laulavat lämpimikseen viileässä syysyössä: iloisia teekkarilauluja, joiden sävel on tuttu ja sanat rempseän härskit.

Oma, ensimmäinen opiskeluvuoteni palaa mieleeni varoittamatta. Oli samanlainen pimeä ja lämmin syksy ja kuljin rakkaani kanssa käsi kädessä - rakkaani, jonka kanssa kuvittelin naiivisti eläväni onnellisena kunnes kuolema meidät erottaisi. Tuntemattomassa kaupungissa kaksi epävarmaa sydäntä nojasi toisiinsa ja katseli silmät ymmyrkäisinä teekkareiden touhuja. Eksyneinä, mutta vapaina; kiinni vain toisissaan.

Silloin todella elin ensimmäisen kerran.

Yöllä soi uuden
  seikkailun kutsu muille;
    minä jään paitsi.
  Nostan kaulukset pystyyn
    ja kiirehdin eteenpäin.

Ei kommentteja: