torstaina, elokuuta 26, 2004

Lahjat on, jos on

Miksi lahjakkaista ja ahkerista ihmisistä ei välttämättä kehity koskaan mitään sen kummempaa? Juuri niistä tyypeistä, joista ylioppilaskirjoitusten tai ensimmäisten urheilukilpailujen jälkeen sanotaan "hän pääsee vielä pitkälle!"

Nobelin palkinnon sijasta he tyytyvät keskinkertaisuuteen, etsivät itselleen tavallisen elämän - jotka he varmasti lahjakkuutensa takia saavat aikaan varsin helposti. He pärjäävät kohtuullisesti ja heillä on "ihan kiva elämä". Eikä siinä ole mitään pahaa, kukin valitkoon oman polkunsa.

Mutta silti minusta on surullista nähdä ihmisiä, joilla oli aikoinaan upea tulevaisuus edessään. Ihmisiä, jotka valitsivat olla tavallisia, tai olivat muuten vain kykenemättömiä selviämään erinomaisuutensa kanssa. Jotkut putoavat korkealta ja kovaa ja joutuvat koko kansan naurun aiheeksi (eräs mäkikotka tulee mieleen), mutta sama näytelmä käydään kaikkien tuttavapiirissä joka päivä pienemmässä mittakaavassa.

Näin mitään oikeasti osaamattoman silmin (=annettu vain lusikalla) näyttää vain jotenkin niin... tuhlaukselta, kun ihminen, jolle on annettu kauhalla, jättää taitonsa käyttämättä. Se on surullista se.

Ei kommentteja: