Häitä pukkaa taasen päälle (muutama vuosi sitten kaikki pariutuivat keväällä - nyt kaikki pariutuvat syksyllä. Miksi? Johtuuko se siitä, että ystäväpiirini on aloittanut jo toisen kierroksen?). Sen kunniaksi kaivan arkistoista jotain runontapaista: jotain minkä eräs tietty henkilö sai minussa herätettyä. Kiitos hänelle.
(Jep, on vanhaa, käytettyä ja sinistä. Varastaa en kehtaa. Vai pitikö sitä vain lainata?)
Taivas vaalenee,
muut nukkuvat tuhisten.
Minä vuodatan
kuumia kyyneleitä
kauniin rakkauden tähden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti