keskiviikkona, kesäkuuta 23, 2004

Lyökää lyötyä

Vanha ystäväni soitti, ja kertoi, ettei halua enää olla ystäväni. Tai haluaisi olla, mutta ei voi, koska me emme oikeasti ole ystäviä. Mikä oli hänelle pettymys, ja se teki hänet surulliseksi.

En voi väittää olevani täysin perillä hänen ajatusmaailmastaan, mutta se sai pohtimaan ystävyyttä noin yleisesti ottaen ja kaikkea mikä siihen liittyy. En tiedä, tulinko johonkin tulokseen. Eipä kukaan kai koskaan mihinkään tulokseen näissä asioissa päädykään.

Masentavaa tässä on se, että melkein uskon häntä.

Hei ystäväni -
  kaikkea en voi antaa,
    vaikka tahtoisin.
  Älä tee maailmasta
    liian monimutkaista.


Nyt ei ole hyvä viikko.

Ei kommentteja: