Kuuden metrin ja muutaman tonnin jälkeen voin raportoida, ettei siellä mitään kultaa ollut. Löytyi muutama puoliksi kaluttu luuranko, tosin.
Ehkä niistä vielä sopan saisi.
Ensimmäinen kuului entiselle kihlatulle. Vielä tuossa tuntuu lihaa olevan ympärillä, mutta ymmärrettävistä syistä se ei enää maistu kovin hyvältä. Parempi siis pysytellä etäällä.
Toinen taitaa olla vanha koira. Sen voisi puhdistaa ja laittaa makuulle oven vierelle. Varmaan se edelleenkin säikyttäisi epätoivotut vieraat. Haukuntaa tosin olisi ikävä. Edelleenkin.
Kolmas lienee vanha opettaja, joka lienee haudattu kynimättömän kanan kanssa. Ainakin fossiilista päätellen. Sen jätän paikalleen ja lapioin mullat takaisin päälle. Mädäntyköön siellä kunnes tulee kummittelemaan. Sanon sille vasta sitten suorat sanat.
Viimeinen on jokin enkelin oloinen otus. Näytti olevan ammuttu haulikolla, ilmeisesti lähietäisyydeltä ja varmuudeksi moneen kertaan... Ei mikään metsästyskauden unohtunut jäänne siis. Hetken vietin korvaa kaivellessa ja siivekäsopasta tavatessa, mutta kyllä se kovasti vaikuttaisi viattomuuden enkeliltä.
On tainnut olla tilaustyö Viron mafialta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti