tiistaina, maaliskuuta 23, 2004

Uhh... mene pois päästäni, sinä ääni

Kuuntelin pienenä Radioteatterin "Maata etsimässä" kuunnelmasarjaa. Siinä oli kaksi suuruudenhullua tietokonetta, "Enkeli 1" ja "Enkeli 2" (ELintoimintojen KEskuselimen LIsävalvoja), jotka valvoivat suunnattoman suurta tähtilaiva "Haastajaa" ja sen neljää miehistön jäsentä. Enkelit valehtelivat kasvateilleen ja juonittelivat keskenään.

Maanantain Headhunters-sarjassa oli pienessä sivuosassa toinen Enkeleistä. Välittömästi hänen avattua suunsa pakenin takaisin nuoruuteen, jossa kyhjötin yksin vanhan, papalta perityn putkiradion ääressä ja kauhunsekaisin tuntein kuuntelin tiistai-iltana tuota James Folletin kuunnelmaa.

Hämmentävää. Mitähän muita kätkettyjä traumoja aivoissani asuu, traumoja jotka voi laukaista ääni, kuva, haju tai jokin muu tuntemus?

Voiko jokin niistä olla vaarallinen? Onko minut ohjelmoitu lapsena kehdossa reagoimaan tietyllä tavalla, jos näen jotain sopivaa? Vallataanko maailma helposti kuuhun maalatulla isolla graffitilla?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti